maanantai 14. elokuuta 2017

36. Cookie Dough news!

Oon huomannut, että aika monen (mm. mun itseni mielestä) suklaa on hyvää, mutta kaikki suklaaseen liittyvät oheistuotteet, kuten kakut, pirtelöt tai jäätelö eivät lukeudu lemppareihin. Keksitaikinan kanssa on vähän päinvastainen juttu. En juurikaan välitä perus suklaahippukekseistä, mutta kaikki keksitaikinajutut, kuten keksitaikinajäätelö on ihan parasta!

Surffailin pari päivää sitten S-marketissa ja huomasin pakkasessa purkin hehkutettua Lohilon jäätelöä maussa..mikäpä muukaan, kun cookie dough. Jäde ei ollut ihan mielettömän kallista, maksoikohan purkki 3,98€, joten ajattelin napata testiin. Vieressä komeili S-ketjun uutuusbrändin Tescon vastaava (3,45€), joten päädyin sitten ihan kahden jäätelön voimin lähteä kokeilemaan, onko uutuuksista haastamaan benkkujenkkua.



LOHILO 350 ml, proteiinijäätelö Cookie Dough

+ pohjassa suklainen kastike, joka ei maistu terveelliseltä (= hyvää!)
+ itse perusjäätelö ok
+ ravintosisältö, vähemmän sokeria ja rasvaa, ja tietenkin enemmän sitä proteiinia
+ erilaista, kun normijäätelö, mutta käy arkena korvaamaan kermaisen serkkunsa

- itse jäätelön koostumus outo: massa "liukenee" suuhun, eikä siitä jää sellaista kermaista jälkimakua, mitä normijäätelöstä jää 
- keksitaikinaa ja keksitaikinalta olisin odottanut enemmän, taikinaa on siis vähän ja se on koostumukseltaan vähän limaista 

3,5/5



TESCO 480 ml, vaniljajäätelöä, suklaakakkutaikinaa ja tummia suklaapaloja

+ keksitaikinan palat makeita ja ihan hyviä, ja ovatkin jäätelön paras osa, ilman niitä olisi tosi pahaa

- perusjäätelö vetistä ja mautonta, voisi olla lisää vaniljaa, miksi käytetty rasvatonta maitoa?
- suklaa jotain halpaa, koska maistuu lähinnä strösseliltä
- B&J:n verrattuna surkea
- ei tehnyt mieli syödä loppuun

1/5

En ole maistanut muita makuja kummaltakaan, mutta tähän mennessä ei kuitenkaan löytynyt Ben & Jerry's:n voittanutta!



xx

sunnuntai 6. elokuuta 2017

35. Pelasta maapallo


Oon ollut laiska ja yrittänyt vältellä totuutta. Mut nyt katsoin vihdoin paljon mediahuomiota keränneen Cowspiracy-dokkarin. Odotin lähinnä mässäilyä eläinten lahtaamisella, mutta dokkari olikin ihan asiallisesti ja hyvällä maulla tehty. Ja keskittyikin lähinnä maapallon tulevaisuuteen ja - nimensä mukaan - "salaliittoteoriaan".

-Spoiler alert-

Itse en ole siis ikinä harkinnut mitään kettutytöksi ryhtymistä. Olen toki eläinrakas, enkä todellakaan suvaitse eläinten kaltoinkohtelua tai satuttamista, mutta liikaa en lähtisi eläimiä rinnastamaan ihmiseen.. Dokumentissa eniten ehkä järkyttikin se, miten paljon eläimiä hyödynnetään ravinnoksi todella naurettavalla hyöty-haittasuhteella. Juuri karjatalous saastuttaa ihan älyttömästi, huomattavasti enemmän, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, tai mitkään kasvinsuojeluaineet yhteensä. Älytöntä on myös tietenkin se, että jos kaikki se lehmänruoka syötettäisiinkin ihmisille, kukaan ei näkisi nälkää. 

Dokkarissa ainoaksi vaihtoehdoksi maapallon pelastumiselle nimettiin täysin vegaaninen ruokavalio. Kalatalous roskaa meren ja lajit kalastetaan sukupuuttoon. Yhtä kalakiloa kohtaan verkkoihin jää myös monen kilon edestä muita lajeja, jotka pahimmillaan vain heitetään mitenkään hyödyntämättä takaisin mereen. Dokkarin tekijä vieraili myös jollakin lähi-luomutilalla, tms, jonka omistajat väittivät, ettei heidän karjallaan ole hiilijalanjälkeä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihan jo se vesimäärä, mitä yhden hampparipihvin tuottoon tarvitaan, on ihan käsittämätön. Lisäksi, jos kaikki maapallon karja laitettaisiin luonnonmukaisesti ja onnellisina laiduntamaan ruohoa, ja varattaisiin riittävästi hehtaareja per kärsä, loppuisi pelto aika äkkiä kesken.

Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että vegenä ollaan esimerkiksi pari päivää viikosta. Silloin ei saa kutsua itseään luonnonsuojelijaksi, eikä maapallo pelastu. Toisaalla luonnonsuojelujärjestöjen edustajat voivottelevat, miten hankalaa ihmisiä on saada muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Helpompaa on pistää silloin tällöin euro tai pari Greenpeacelle, sammuttaa valot kun lähtee huoneesta ja jatkaa elämäänsä.

Mun mielestä lihaton lokakuu tai maidoton maanantai on kuitenkin ehdottomasti suunta parempaan päin. Elämästä pitää myös voida nauttia, eikä mulle tulisi edes mieleenkään vaikkapa kieltäytyä jostakin lääkityksestä, jos kapselin kuori sattuisi sisältämään liivatetta - saati sitten menettää yöuniani miettiessäni, kuuluuko maitohappobakteeri vegaaniseen ruokavalioon vai ei.

Mun mielestä Suomessa ei myöskään vielä ole niin selkeää tuotevalikoimaa ja kulttuuria, että vege olisi aina edullinen, maistuva ja helppo, sekä ennen kaikkea terveellinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulussa makaronilaatikon kasvisversio saattoi olla se sama makaronilaatikko, ilman jauhelihaa. Soijaa saa toki ostettua kaikissa mahdollisissa elämänmuodoissa, mutta jos se ei käy (kuten mun vatsalleni ei missään nimessä) vaihtoehdot maitohyllyllä vähenevät heti kolme neljäsosaa. Ranskankerma kaurasta maksaa triplat normaaliin ja jugurteista neljä viidestä on epäterveellisiä sokeripommeja. Lisäksi kasvipohjaiset valmisteet joutuu monesti etsimään maitopohjaisten seasta, missä kaupat toki ovat alkaneet parantaa jo hieman vegehyllyillään.




Hiljalleen vähentäminen on varmasti paljon pysyvämpi tapa siirtyä syömään vegempää ravintoa. Wingseillä aion käydä jatkossakin halutessani ja ostan mielelläni kerran viikossa lounaaksi lohisalaattia Prisman tiskiltä. Tein myös pitkästä aikaa smoothieita kaurajogurttiin ja maistoin Hälsans Kökin kikhernepihvejä pakkasesta, enkä kummankaan jälkeen jäänyt kaipaamaan eläinkunnan versioita.

Kasvisruoka on pitkälti tottumiskysymys, ja oikeastaan olen ihan innoissani, mitä kaikkia reseptejä pääsen nyt kokeilemaan, kun jätän tietoisesti lihaa vähemmälle! Treenin tueksi on ollut niin itsestäänselvyys paistaa nollat taulussa kahden annokset kanasuikaleita tai jauhelihaa ja keittää riisit lisukkeeksi. Joudun toki tekemään talouden toiselle osapuolelle jatkossakin pääosin liharuokia, mutta olen niin inspiroitunut vegeherkkujen suhteen, ettei pieni ylimääräinen vaiva haittaa. Kasvisruoka kun tosiaan on niin paljon enemmän, kun lihapata ilman lihaa, vaikka se sellaiseksi monesti mielletäänkin.

xx

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

34. Täydellinen lohikakku ja sen kaveri

Noniin! Tässä ne tulevat, viime viikonlopun ristiäistarjottavien reseptit.

Olen itse asiassa varsin kokematon voileipäkakkumaakari, mutta onnistuin ihan näppituntumaa käyttäen (ja vähän täytteitä maistellen) aikas mallikkaasti tehtävästä. Kakut saivat paljon kehuja! Kummipoikani äidillä oli siis perusnäkemys kakkujen sisällöstä: toisen tuli olla lohikakku ja toisen kinkku, mutta muuten sain aika pitkälti vapaat kädet.

Mukailin satunnaisia Googlesta löytyneitä reseptejä ja lisäilin täytteitä tekovaiheessa. Määrät ovat siis noin-arvioita.. Multa myös uupui juuri se normaalikokoinen irtopohjavuoka, joten päätin tehdä lohikakun pari senttiä halkaisijaltaan isompaan vuokaan. Täytteet riittivät silti hyvin! Kinkkukakku puolestaan valmistui ihan leikkuulaudan päällä.

Ideat lohikakun saaristolaisleipä-pohjaan ja kinkkukakun sulatejuustokuorrutteeseen taisivat tulla Valiolta. Lohikakussa tykkäsin erityisesti saaristolaisleivän ja wasabin yhdistelmästä.


LOHI-SAARISTOLAISKAKKU Ø (24-)26 cm
Pohja:
  • 500 g saaristolaisleipä
  • 120 g voita
Pilko leipä pieniksi murusiksi ja mikrota voin kanssa, kunnes voi sulaa. Sekoita.

Lohitäyte:
  • 250 g lämminsavulohta
  • 200 g ruohosipulituorejuustoa
  • 200 g wasabituorejuustoa
  • 100 g kermaviiliä
  • punasipuli
  •  suolaa ja pippuria
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu punasipuli sekä hienonnettu lohi, suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Katkaraputäyte:
  • 400 g katkaraputuorejuustoa
  • tuoretta tilliä
  • 100 g kermaviiliä 
  • suolaa ja pippuria
  • 1/2 paprika pilkottuna pieneksi 
  • 3 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • (100 g katkarapuja, itse en pilaantumisvaaran takia uskaltanut pitkän ajomatkan vuoksi laittaa..)
Notkista tuorejuustot kermaviilin avulla ja lisää silputtu paprika, hienonnettu tilli, (katkaravut) suola ja pippuri. Liota liivatelehtiä hetki vedessä ja purista kuivaksi. Kuumenna sitruunamehu lähes kiehuvaksi ja sekoita liivatteet joukkoon. Lisää liivate lohitäytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.


 Koristelu:
  • (Avomaan)kurkku
  • tilliä
  • 150 g kylmäsavulohta
  • lime
  • syötäviä kukkia
Levitä puolet leipäseoksesta pyöreään irtopohjavuokaan. Lisää lohitäyte, ja sen päälle loput leipäseoksesta tasaiseksi kerrokseksi. Levitä katkaraputäyte päällimmäiseksi. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia tai yön yli ennen koristelua!


PERINTEINEN KINKKUKAKKU

Pohja:
  • Grahampaahtoleipä
  • 1,5-2 dl kasvis- tai lihalientä
Leikkaa paahtoleivästä reunat pois ja kostuta siivut aina kerrosten välillä kasvisliemellä, esim. pullasudilla. Itse laitoin aina 4 ja puoli leipäpalaa peräkkäin.

Kinkkutäyte:
  • 300 g palvikinkkua
  • kevätsipuli
  • 200 g creme fraichea
  • 100 g valkosipulituorejuustoa
  • punaista paprikaa 
  • tuorekurkkusalaattia (valuta hyvin)
  • suolaa
Silppua kinkku, paprika ja sipuli. Sekoita kaikki ainekset.

Juustotäyte:
  •  100 g valkosipulituorejuustoa
  • iso rasia levittyvää sulatejuustoa 
  • 100 g juustoraastetta (esim. Edam)
Sekoita kaikki ainekset.  Lisää kerrosten väliin ensin puolet kinkkutäytteestä, sitten juustotäyte, loput kinkkutäytteestä ja kuorruta vielä juustotäytteellä. Kääri leivinpaperiin ja muoviin ja anna tekeytyä yön yli. Koristele.

Koristelu:
  • Herneenversoja
  • Syötäviä kukkia
  • 150 g ohuen ohutta kinkkuleikkelettä
  • kirsikkatomaatteja


xx

maanantai 24. heinäkuuta 2017

33. Tyttö voi lähteä Kuopiosta, mutta Kuopio ei tytöstä?

Viime viikonloppuna haettiin loput tavarat Kuopion kämpästä ja käytiin samalla reissulla juhlimassa kummipoikani ristiäisiä. "Pikku tavaroidenhakureissu" ei tosin lähellekään anna oikeutta sille duunille, mikä jouduttiin tekemään kaiken sen tilpehöörin kanssa, mitä kolmen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt?! Saatiin onneksi S:n isäpuolelta peräkärry lainaan, ihan noi romut eivät olisi pelkkään farkkuun mahtuneet. Kesä on ollut ihan järkyttävän hektinen. En pidä ollenkaan lomaa, joten nuo muutot sun muut kinkerit on sovitettava täysin töiden ympärille.. Väsymyksen voi ehkä jotenkin aistia noista mun silmistäni.


Näihin voileipäkakkuihin on muuten tulossa reseptiä, saivat kovasti kehuja! 


Ristiäiset olivat sitten tunneskaalaltaan ihan oma lukunsa. Tutustuttiin tuoreen äidin kanssa pari vuotta sitten yötöissä, yhdessä yksityisessä pikaruokaravintolassa. Nyt tämä nainen on pienen pojan äiti ja omakotitalon omistaja. Oli todella suuri kunnia päästä aloittamaan elämänmittainen tehtävä kummina pienelle Joelille. Itikka laitettiin mummolaan hoitoon, jotta äiti pääsi kummien kanssa vähän tuulettumaan, ja pikkutunneillehan se tietenkin meni..

Niin, ja sehän on tässä kohtaa siis sanomattakin selvää, että maisterivaiheeseen eivät tänä vuonna kohdaltani ovet auenneet. Mitä tilastoja on uskominen, hakijamäärät ovat räjähtäneet sen jälkeen, kun lääkis vaihdettiin eri päivälle farmasian kanssa. Pisterajat olivat käsittääkseni tänä vuonna yhtä lailla ennätyskorkeat. Tyypillistä.

Mutta se, kannattaako proviisoriksi Suomenmaalla ryhtyä, on tietenkin oma juttunsa. Jatkumo olisi ollut luonnollinen ja helppo, mutta työllisyystilanne nyt vaan sattuu toistaiseksi olemaan heikohko: teollisuuden perässä on muutettava pääkaupunkiseudulle ja avoapteekista potkitaan koko ajan proviisoreja (säästösyistä) pois. Vähän pettynyt olin varasijasta tietenkin, mutta ehdinpähän taas pohtia, mitä sitä elämältä oikeasti haluan. Ja se voisi mahdollisesti jotain farmasiaa luovempaa hommaa. Apteekkiharjoitteluni alkaa pian olla loppusuoralla ja valmistumisen jälkeen näyttäisi siltä, että työpaikka onkin jo plakkarissa.



Työpaikka tähän väliin on ihan ok, koska satuttiin tuossa ostamaan asunto Tampereelta. Mutta asuntoon ehkä jossakin toisessa tekstissä, kun täällä alkaa näyttää kodilta.

xx


tiistai 27. kesäkuuta 2017

32. Juhannustaikoja

Mulla olis tänä vuonna ollut mahdollisuus lähteä Jämsään katsomaan (ei-enää-niin-pientä) Pikku Geetä. Sen sijaan mut raahattiin Teiskon perukoille mökille, ja pistettiin nukkumaan itse Prismasta neljällätoista (kyllä: 14, ei 40) eurolla ostamaani telttaan. Oli meinaan hyvä teltta. Ja reissu!! :D

Käytiin perjantaina ensin vähän kaupassa ja treenaamassa, ja päästiin siis vasta alkuillasta möksälle tissuttelemaan. Sauna oli kuumana ainakin jostain aamupäivästä asti ja valtavannäköinen puista ja risuista väsätty kokko paloi "koko yön" (=eli hehkui hyvällä makkarahiilloksella jo ennen puolta yötä).. Kokon vieressä kasvanut mänty ei syttynyt palamaan, eikä kukaan hukkunut yöllisellä soutureissulla. (BTW. on olemassa sellainen nettisivu, joka tilastoi Juhannuksen hukkumis- ja muita kuolemia?! Sairasta.) Myös ulkohuussista selvittiin. Yksi pieni oksennus tuli vuokra-asuntovaunuun, mutta se en ollut minä. Ja onneksi meillä oli se teltta. Hah.



Alkon myyjän suosittelema punkku ei päässyt lemppareihin ja karpalolonkeroista olisi suosiolla pitänyt vaan ottaa normi- eikä light-versiot. Miks aina pitää jotenkin kuvitella, että saa vähän sitä kaljottelua anteeksi, jos valkkaa jonkun kamalan makuisen lightjuoman?? Kerran nautiskelee, niin nautiskelisi sitten kunnolla.

Lauantaina mun selkäni oli ehkä toisiks kipein verrattuna.. öö. Siihen miten kipee se on kipeimmillään ollut. Ja kankut. Tästä viisastuneena ja ehkä vähän myös siksi, että alkoi sataa, lähdettiin viettämään laatuaikaa sohvalle ja grillailemaan katetulle terassille kanansiipiä. Sekä tietty nukkumaan ihan oikealle patjalle. Vähän oli huono omatunto kaikesta herkuttelusta sun muusta, mutta ai jestas oli mukavaa.

xx