tiistai 10. huhtikuuta 2018

57. Become a pharmacist, it will be fun, they said

Olen ollut "uudessa" duunipaikassani apteekinhoitajana nyt noin kuukauden, ja aika on mennyt ihan älytöntä vauhtia. Työkuvioiden vaihtuminen on ollut yllättävän sressaavaa, (mikä näkyy täälläkin vähäisenä aktiivisuutena) ja oonkin edelleen ollut suhteellisen poikki työ- ja treenipäivien jälkeen. Toisaalta tykkään kyllä haasteista, ja siitä, että saan päättää asioista, vaikka se tarkoittaakin myös sitä, että työasiat pyörivät päässä välillä myös kotona. Kivaa on kuitenkin toistaiseksi ollut, en siis todellakaan kadu!

Noin viikko sitten lehdet kirjoittelivat laajasti tapauksesta, jossa Porin Yliopiston Apteekki oli myynyt käytettyjä insuliinineuloja asiakkaalle. Juttelimme jonkun verran töissä ja työkavereiden kanssa aiheesta, ja siitä, miten estämme omassa yksikössämme saman. Jäin myös miettimään koko alaa siltä kantilta, mistä asioista oikein olemme vastuussa ihmisten terveyden ja tietoturvan suhteen.



Kun luin uutisen pääpiirteittäin, ei ollut vaikea päätellä tapahtumien kulkua. Asiakas on palauttanut insuliinineulansa ulkoisesti korkkaamattoman näköisessä pakkauksessa, ja vastaanottaja on jättänyt ne pöydälle odottamaan hävitystä. Koska apteekissa on niin jäätävät määrät tavaraa, joku toinen on tämän jälkeen vienyt neulat "paikalleen" hyllyyn. Ja sieltä hyllystä haettua pakkausta neuloja toimittanut henkilö ei ole osannut epäillä käytetyiksi. Koska kuka nyt hyllyttäisi jätteitä. Pieleen on siis mennyt, oikeastaan joka kohdassa, mutta kun pakettien pyörittelystä tulee arkipäiväistä, ymmärrän toisaalta hyvin, että noin voi käydä. Ei missään nimessä saisi, mutta voi. Siksi uutisia lukiessa tuntui toisaalta epäreilulta, kuinka pojan äiti nimitti virhettä epäinhimilliseksi. Vaikka tilanne oli todella järkyttävä ja poikkeuksellinen, joskus arvostelukyky saattaa kiireessä yksinkertaisesti pettää. Ihan kenen tahansa. 14-vuotiaan pojan olisi toki myös voinut ajatella huomaavan neulojen aukinaisissa sineteissä jotakin epäilyttävää, vaikkei häntä voikaan tapauksesta missään nimessä syyttää.

Mikä niissä käytetyissä neuloissa nyt ylipäänsä on niin kamalaa, on tietenkin ajatus mahdollisesta tartuntataudista. Jos asiaan yhtään perehtyy, huomaa, että tartuntatautiriski käytetystä neulasta on erittäin pieni. Virukset lähtökohtaisesti vaativat isännän, eivätkä säily itsekseen hengissä kovinkaan pitkään. Toki ihoon voi päästä likaisesta neulasta myös bakteereja, jolloin pistokohta voi tulehtua. Musta tuntuu myös suhteellisen epätodennäköiseltä, että joku stereotyyppisesti kovin tartuntatautinen lähtisi palauttamaan neuloja apteekkiin, saati edes käyttäisi insuliinineuloja. Insuliinia kun pistetään kudokseen, eikä verenkiertoon. Itse en ainakaan ole (valitettavasti) ottanut yhtäkään huumeneulaa vastaan sellaiselta, jolle olen niitä myynyt. Niin iljettävältä kun ajatus käytetyllä neulalla pistämisestä tuntuukin, toivon, ettei kyseisellä pojalla käynyt poikkeuksellisen huono tuuri, ja että hän selviäisi tällä kertaa säikähdyksellä.

Keissi sai tosiaan vähän miettimään, millaisten aineiden ja asioiden kanssa sitä joka päivä työskentelee. Monellakin napilla, jopa ihan niillä hyllystä vapaasti ostettavilla, saisi itsensä helposti hengiltä. Eikä tarvitse aina edes ottaa kovin montaa tablettia, kunhan vain tietää mitkä kaksi ainetta eivät missään nimessä sovi yhteen. Onneksi tietokannat ja yhteisvaikutuksista sekä haittavaikutuksista varoittavat ohjelmat ovat kehittyneet samaa tahtia, kun lääkerepertuaari on kasvanut. Apteekki on kuitenkin aina se viimeinen paikka, missä virheet ja päällekkäisyydet tulisi huomata, jos jossain, sillä lääkäreillä tuntuu usein olevan liian kiire kartoittaakseen potilaansa kokonaislääkitystä. Asiakas ei myöskään tule vastaanotolla aina kertoneeksi esimerkiksi käyttämistään luontaistuotteista, joilla saattaa olla isokin merkitys lääkehoidon onnistumisessa. Eikä se lääkäri myöskään ole ajatustenlukija; ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun asiakkaan penisilliiniallergia on muistunut vasta tiskissä mieleen. Velvollisuutemme on myös opastaa lääkkeen oikeaan käyttöön ja varmistua jokaisen asiakkaan kohdalla lääkitysturvallisuudesta. Se tieto tuntuu joskus olevan asiakkailtamme pimennossa, sillä kun jokin aika sitten huomautin rouvalle tiskissä, ettei bentsodiatsepiineja olisi hyvä käyttää unilääkkeenä säännöllisesti joka ilta, sain vastaukseksi vain vihaisen tiuskaisun, että se on rouvan itsensä ja lääkärin välinen asia, ja ettei apteekin tehtävä ole siihen puuttua. Ihan huvin ja vittuilun vuoksi kun en todellakaan jaksaisi kyseisistä aiheista paasata..

Koodilla SPRING15 vielä ale mun ystäväni upeista koruista! Klik ---> SiruCollection

Toinen asia, minkä tärkeyttä painotetaan jo ihan ensimmäisestä työpäivästä lähtien, on tietoturva. On sinänsä hullua, että yhdellä vilkaisulla saan tietooni asiakkaan nimen, henkilötunnuksen, sukupuolen ja iän. Jos jotakin täytyy tilata, tai toimittaa kotiin, saan helposti kysymällä vielä osoitteen ja puhelinnumeronkin kaupan päälle. Mahdollisesti myös vaimon, miehen, vanhemman tai lapsen tiedot, jos heille haetaan lääkkeitä samalla. Asiakas puolestaan ei oman yksityisyydensuojani vuoksi saa tietää minusta muuta, kuin tittelin rintakyltistä. Toisaalta asiakkaita käy jo yhden päivän aikana niin paljon, että itselleni tuottaa kyllä suuria vaikeuksia muistaa edes vartti sitten käyneen asiakkaan kasvoja..puhumattakaan mistään nimistä. Puhelinnumerot ja osoitteet, sekä henkilötietoja sisältävät lappuset toki tuhotaan heti, kun tilanne on ohi, joten yhdestä asiakaskontaktista jää ainakin itselleni kohtalaisen vähän muistikuvia. Ja hyvä niin. Vaikka joskus hävettääkin palvella asiakasta saman päivän aikana toistamiseen "ihan uutena asiakkaana", muistamatta päivän ensimmäisestä käynnistä mitään. Kyselytutkimusten mukaan luotto apteekkihenkilökuntaa kohtaan on Suomessa vahvaa. Ja siitä luottamuksesta apteekissa halutaan kynsin ja hampain pitää kiinni sulkemalla suut ja säilyttämällä henkilötietoja sisältävät paperit lukkojen takana.

xx

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

56. Go Fat Go

Hyvää sunnuntaita!
Mulla loppui viime perjantaihin ihana kahdeksan päivän työputki. Sivuapteekin hoitajan saappaisiin astuminen on ollut kivaa ja motivaatio hommaan on tällä hetkellä korkealla, mutta paljon on myös täytynyt opetella uutta. Ja kun lauantai-aamuna olisin saanut kerrankin nukkua pitkään, menin sitten heräämään seitsemän jälkeen. No, sainpahan rauhassa nauttia aamupalan, ja pakkailla kamat päivän HIIT-treenejä varten.

Meidän salilla on viikonloppuisin ihanan paljon kivoja tunteja, eli paljon valinnanvaraa. Arkisin jumpille ehtiminen on välillä vähän niin ja näin, jos työt, matkat ja valmistautumiset vievät leijonanosan aamu- ja iltapäivästä. En ollut mitenkään kovin energisellä fiiliksellä liikenteessä, mutta sain kuitenkin kunnialla vedettyä puolen tunnin intervallispinningin, sekä Grit Strenghtin. (Nykyinen ohjelma on muuten kova!) Tuntien jälkeen käväistiin vähän asioilla, meille on nimittäin tulossa verhot! Kunhan saadaan vaan verhotanko asennettua heti, kun yötyöläinen nousee sängystä..



Mutta tuohon otsikkoon. Fitfarm aloittaa taas huomenna 19.3. ilmaisen Go Fat Go-valmennuksen, johon on taas ilmoittautunut tuhansia kiloihinsa kyllästyneitä suomalaisia. Uteliaana latasin tietenkin itsekin kyseisen valmennuksen, vaikka tuskin tulenkaan noudattamaan sitä erityisemmin. Normaalin päivän ateriarunkoni kun on jo aika pitkälti valmennuksen ruokavalion kaltainen, enkä haluaisi kauheasti vähentää tai yksinkertaistaa nykyisiä treenejäni.

Ensinnä täytyy sanoa, että musta on mahtavaa, kuinka Jutta ja Bull tiimeineen viitsii vielä lähteä tuollaiseen. Itse valmennuksen kasaaminen varmasti menee vanhan rungon pohjalta, eikä kokeneilla ammattilaisilla varmaan ole vaikeuksia vastata jo etukäteen yleisimpiin asiakkaiden mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Mutta ne kysymykset valmennuksen sisällöstä. Vastailuun saakin sitten kulumaan hetken jos toisenkin. Toki se on heille myös bisnestä, moni varmasti harkitsee tuon kolmen viikon rupeaman jälkeen Fitfarmin maksullisia valmennuspaketteja, jatkoksi tuohon Go Fat Go-alkusysäykseen. Nykyään kun esimerkiksi Fitverstaan ja Elite Academyn verkkovalmennukset ovat lisänneet kilpailua alalla ja polkeneet hintoja maanrakoon.

Vaikka Fitfarm on luonut valmennukseen osallistujille oman foorumin, jossa heidän valmentajansa vastattavaksi voi avoimesti heitellä kysymyksiä ruokavalioista ja treeneistä, on kysymysten laatu kyllä välillä vähän kummastuttanut. Jos olet allerginen kaikelle mahdolliselle, vihaat puuroa, rahkaa ja kananmunia, et kyllä muuten varmaan jaksa yhtäkään aamulenkkiä tehdä, ja haluat ehdottomasti säilyttää ruokavaliossasi sen mansikanmakuisen kaurajogurtin josta niin tykkäät, kannattaako tuollaiselle valmennukselle ryhtyä? Vai kannattaisiko ehkä mielummin mennä itseensä ja miettiä, jaksaisiko kenties muutaman viikon ajaksi nöyrtyä, ja noudattaa ohjeita parhaasi mukaan? Jos vaihdat jokaisen valmennuksessa "sallitun" ruoka-aineen toiseen, lisäilet aterioille vähän näkkileipää ja sovellat treenejä, minkälaisia tuloksia ajattelit saavasi aikaan? Erityisruokavaliota ja omaan työrytmiin sovellettuja treenejä varten kannattaa varmaan ostaa ihan henkilökohtainen ohjelma, ei miljoonalle ihmiselle kehitetty, yleispätevä sekaruokavalion ohjelma.



Vaikka ohjeet on suunniteltu prikulleen noudatettaviksi, ei liiallinen tarkkuuskaan ole aina hyväksi, vaan syö monesti vain motivaatiota, kun kaikkien nippelinappeli-kysymysten kohdalla joutuu odottelemaan vastausta foorumilla. Ruokavalio alle 75-kiloiselle sisältää laskujeni mukaan n. 1400 kcal, minkä ainakin itse kulutan jo ihan sohvalla makaamalla. Liikaa ei siis myöskään saa soveltaa, jos haluaa saada tuloksia.

Toki ruokavalioasioihin liittyvien asioiden kanssa voi olla oikeasti tosi hukassa, jos käsitteet kilokalori, proteiini, hiilihydraatti, rasva ja imeytyvä hiilihydraatti ovat ihan vieraita, mutta joku maalaisjärki olisi ihan hyvä ihmisellä olla. Sitten, kun ruvetaan vääntämään kättä aiheesta "voiko ksylitolipastillin syödä ruuan jälkeen, vai onko purkka parempi, koska sitä ei niellä" mennään metsään ja lujaa. (Myös purkassa on kaloreita, ja se purkan päällä oleva kerros yhtä lailla liukenee ja niellään, mitä tulee niihin pastilleihin. Mutta jos annos on kaksi pastillia tai purkkaa päivässä, voi varmaan jokainen miettiä, miten paljon pari pastillia vaikuttaa kokonaisuuteen, suhteessa hampaiden terveydestä saatavaan hyötyyn.) Ja jos et voi kalaöljyä syystä tai toisesta syödä, löytyy ihan googlaamalla varmasti vegaaninen ja kalaton omegavalmiste. Ja toistan itseäni, mutta valmennus kestää kuitenkin vain sen kolme viikkoa. Jos siksi ajaksi ei pysty omista ruoistaan luopumaan, se ei kyllä ole valmennuksen vika!

xx

torstai 8. maaliskuuta 2018

55. Quinoabowl & lemon vinaigrette



Muutossa käy helposti niin, että tavaroita ei malta laittaa rauhassa paikoilleen. Ei elintarvikkeita, vaatteita, paikkaansa etsiviä koriste-esineitä, kenkiä tai työkaluja. Kamaa on vaan niin helppo tunkea johonkin kaapin perukoille odottamaan sitä kaunista päivää, kun niitä tulee ikävä. Omalla kohdallani sen tavaran olemassaolon vaan tuppaa unohtamaan aika nopeasti - poissa silmistä, poissa mielestä.

Töiden jälkeen en ole jaksanut tehdä kun vaan sen kaikkein välttämättömimmän, ja vapaapäivinä harvemmin kiinnostaa alkaa repimään kaappien sisältöjä alas. Nyt olen kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni, ja koittanut saada tähän tavaramereen jotakin järkeä!

Viikonloppuna muinoin itse tuunaamani yöpöydät saivat uuden kodin, ja maanantaina vein vaatteita sun muuta turhaa pikkutavaraa kirpputorille. Kaverini suosituksesta otin Takojankadulle avattun, uuden Kirpparilla.fi -kirppiksen kokeiluun, mutta toistaiseksi myynti on ollut aika heikkoa. Toki hiihtolomaviikon jälkeinen viikko saattaa yleisesti olla hiljaisempi, mutta jospa viikonloppu vähän korjaisi tilannetta. Yritin vieläpä hinnoitella tavarat eroonpääsymielessä, mutta voi olla, että loput tavarat täytyy myydä -50% -lapun voimalla.



Kaappien perukoilta tein siis myös niitä elintarvikelöytöjä. Löytämäni quinoan päiväys taisi olla jo joskus vuonna 2016, mutta koska kuivatavara harvoin pilaantuu ihan kovin äkkiä, päätin kuitenkin keitellä paketin jämät. Quinoahan on maultaan ja ravintoarvoiltaan oikein hyvää, mutta sen huuhtelu on niin hankalaa, että paketin jämät ovat todennäköisesti siitä syystä jääneet kaappiin. Kuiva quinoa on niin hienoa murua, että se menee jokaisen omistamani siivilän läpi. Tällä kertaa en edes yrittänyt käyttää siivilää, vaan kaadoin vaan kattilaan quinoan sekaan runsaasti kylmää vettä, sekoittelin hetken, odotin, että quinoa painui kattilan pohjalle ja valutin varovaisesti ylimääräisen veden pois. Ja ihan riittävän hyvin toimi! Noh, aina keksii uutta.

Quinoa sopii hyvin kasvisruokiin, sillä se sisältää ihan hyvin proteiinia (n. kaksinkertaisen määrän esimerkiksi riisiin tai perunaan verrattuna) ja kuituja. Täyttävyyttä saa lisäämällä ateriaan vaikkapa pari kananmunaa.



NOPEA KASVIS-QUINOABOWL
  • quinoaa
  • wok-sekoitusta pakkasesta paistetutna curryn, kurkuman ja suolan kera
  • 1/2 avokado
  • babypinaattia
  • (keitetty kananmuna)

SITRUUNAVINAIGRETTE
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl vaaleaa balsamicoa
  • 1/2 sitruunan mehu
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • 1 tl hunajaa


xx

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

54. The Secret to long and thick hair?

Heippa!

Puhuin viimeksi siitä maanantain iltakoulutuksesta, ja palaan vielä hieman aiheeseen. Koulutuksen jälkeen meille annettiin osalle mahdollisuus ottaa koulutuksen aiheena ollut tuote testiin, ja mullahan sattuu ilmeisesti olevan niin tuuheakutrista porukkaa duunissa, että tunku ei ollut mahdoton. Ja kyseessähän oli siis Bayerin Priorin Extra-hiusravinne.






Mulla itselläni on sinänsä paljon hiuksia, mutta koska yksittäinen hius on ohut, jää yleisilme aika hiirenhännäksi. Jos hiusten kasvua, ihon kimmoisuutta, tai ihan mitä tahansa muuta asiaa lähtee hoitamaan sisältä päin, tuloksia on turha odotella päivässä tai parissa, saati edes viikossa. Prioriniakin olisi hyvä syödä kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen, jotta tuloksia ehtii näkyä. Annosohje noissa on kaksi kapselia päivässä ruoan jälkeen, joten tuo 180 kapselin laatikko, jonka sain, kestää siis noin sen kolme kuukautta. Tämän jälkeen voi syödä yhtä kapselia ylläpitohoitona.

Priorin on tuotemerkkinä vanha, ja ainesosat poikkeavat ainakin määriltään jonkin verran muiden valmistajien vastaaviin. Priorinin "vaikuttavia aineita" ovat hirssiuute, pantoteenihappo (eli B5-vitamiini), L-kysteiini ja biotiini (B7-vitamiini). Liivatekapselin sisällä on käytetty myös vehnänalkioöljyä, ilmeisesti täyteaineena. Tuote siis sisältää sitä kautta hieman gluteenia.


Olen tietysti törmännyt Prioriniin jo aikaisemminkin, mutta se on joka paikassa hinnaltaan kohtalaisen suolainen, joten en ole aiemmin raaskinut lähteä kokeilemaan. Hirssiuute ei kuulemma ole raaka-aineena sieltä edullisimmasta päästä, joten hinta selittyy ainakin osittain sillä. Järjettömillä määrillä biotiinia puolestaan ei välttämättä ole niin suurta merkitystä hiustenkasvuun, huolimatta siitä, millaisen kuvan siitä hiusravinnemainoksissa saa. 5 milligrammaa biotiinia, mikä monista biotiinivalmisteista löytyy, on jo kymmeniä tuhansia kertoja sen, mitä saantisuositusten mukaan tarvitsisi päivässä syödä. Priorinin vuorokausiannoksessa biotiinia on paljon vähemmän, 0,2 mg, joka sekin on jo 400 % päivittäisestä saantisuosituksesta.

Mistä vaikutuksen sitten huomaa? Ainakin edustajan mukaan palautetta on tullut esimerkiksi kampaajilta, ja tietysti itsekin voi nähdä "vauvahiusten" kasvun otsalla. Välittömästi ponnari ei siis tietenkään paksune. Kun käytön lopettaa, vaikutuskin luonnollisesti hiipuu, mutta eivät ne karvat päästä lennä sillä sekunnilla. Jos tykästyn tuotteeseen, voisin harkita ostavani paketin yhden kapselin ylläpitohoitoa varten.





Kuvia varten yritin suoristaa hiukset päätä myöten niin, että pituuden näkee mahdollisimman hyvin. Jos nyt vaan tajuan syödä noita kapseleita joka päivä kolmen kuukauden ajan, otan sitten myös jälkeen-kuvat, että päästään vertailemaan tulosta!

 xx

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

53. Breakfastgoals and new challenges

Hyvää sunnuntaita!

Tampereella on paistanut aurinko koko viikonlopun, mikä on ollut ihanan piristävää. Olen nimittäin ollut taas tosi väsynyt koko viikon. Edellisenä lauantaina tuli kukuttua aamuun asti ja heti maanantaina olin työpäivän jälkeen "koulutuksessa" (= kuunneltiin edustajaa puoli tuntia ja herkuteltiin kolmella ruokalajilla kaksi ja puoli tuntia) Stefan's Steakhousessa iltakymmeneen. Viikonlopun menot ja kiireinen arki eivät tosiaan ole aina se paras yhdistelmä, koska sitten kun pysähdyn, huomaan miten uupunut oikeasti olen.

Mullahan ei ole edes talvilomaa ehtinyt kertyä, joten vähän rajalliset mahdollisuudet tässä on ladata niitä akkuja. Jospa kesällä sitten ehtisi! Meillä saadaan tehdä osa KIKY-tunneista koulutusten muodossa, joten olen siis vähän pakonkin sanelemana buukannut itseni mukaan erilaisiin lääkefirmojen iltatilaisuuksiin kevään mittaan.



Käytiin eilen ystävien kanssa aamupalalla, ja pääsin vihdoin testaamaan Laukontorin puuroravintolan, Mama Bearin! Paikka on ollut suunnitelmissa kokeilla jo kauan, sillä omistaja on tuttu. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Puurobaari on kyllä ihana idea, etenkin, kun Mama Bear ei keskity perinteiseen pikakaurahiutale-mustikka-linjaan, vaan hauduttaa puurot (mausta päätellen) ihan ryyneistä lähtien ja koristelee mitä mielikuvituksellisimmilla täytteillä! Noviiseina mentiin kaikki makealla linjalla, mutta myydyin annos löytyy kuulemma oikeasti listan suolaisista puuroista. Täytteiksi saa makeiden lisäksi mm. avokadoa, kikherneitä, kananmunaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Puurohan on toisaalta vähän kuin eräänlainen risotto, joten suolaiset täytteet..miksipä ei?

Puuron jälkeen jaksoin hyvin pomppia 100 minuutin Bodyattack-juhlatunnilla! Bodyattackistahan on siis tulossa 100:s ohjelma, joten pitihän se nyt lähteä mukaan tuollaiseen älyttömään rääkkiin..



Mutta niistä otsikon uusista haasteista: työnantajallani on siis pääapteekkinsa lisäksi kaksi sivuapteekkia. Toisen sivuapteekin hoitaja muuttaa toiseen kaupunkiin, joten pääsen maaliskuun alkupuolella astumaan hänen saappaisiinsa! Olen kehittynyt nykyisessä hommassani jo sille tasolle, että työ on niinsanotusti alkanut tuntua työltä. Toki vastaan tulee edelleen lähes päivittäin uusia asioita ja tilanteita, eikä millään alalla voi koskaan olla täysin oppinut, mutta helposti kyllästyvänä luonteena olen ihan innostunut tästä muutoksesta.
 
Ensitöikseni ajattelin mennä joku viikonloppu vähän siivoamaan ja laittamaan paikkaa omani näköiseksi. Vähän jännittää, miten tulen viihtymään, kun sivupisteen asiakaskunta ja tuotevalikoima poikkeavat merkittävästi pääapteekista, mutta toisaalta pääapteekille pääsee aina tarvittaessa tekemään vuoroja ja hakemaan inspiraatiota. Käytännön tasolla myös vastuu kasvaa, mikä onneksi näkyy myös tilipussissa. Sivuapteekki on auki vain arkisin, joten työajasta tulee nykyistä säännöllisempi. Sekin on sinänsä mukavaa, sillä aamu- ja iltavuorojen vaihtelu osaa välillä olla rankkaa. Jatkossa myös viikonloput ja pyhät ovat lähtökohtaisesti automaattisesti vapaita!

xx

ps. Aina, jos illallisen kanssa on inspiraationpuutos, kannattaa tehdä tacosalaattia. Helppoa, nopeaa ja mikä tärkeintä, hyvää. Tarvitset: proteiinin lähteeksi lihaa/kanaa, papuja tai kikherneitä, tai näiden yhdistelmän ja tacomaustetta. Salaattipohjaan tuli maissia, avokadoa, salsaa, creme fraichea, sipulia, paprikaa, tomaattia, salaattia ja juustoraastetta. Päälle tietenkin vielä muutama murskattu, juustonmakuinen nacho, sekä korianteria. Miehelle tietenkin vielä pari tortillalättyä, jotta sille ei tarvitse tunnin päästä kokata lisää. Juustoraasteen ja nachojen määrää, sekä creme fraichen rasvaisuutta säätelemällä ateriasta saa koottua ihan jopa terveellisen!