torstai 15. helmikuuta 2018

52. A Hundred Years

Vähän on taas hiljaiseloa pidellyt, etenkin viime viikonlopusta ja synttärijuhlista palautuessa..


Järjestettiin siis 10. helmikuuta neljän ystävyksen kesken 25-vuotisjuhlat, eli 100-v bileet! Mun kontolleni jäi vuokratilan tsekkaaminen sekä ruokien suunnittelu ja leipominen (yllättäen). Muut suunnittelivat ohjelman, hankkivat juomat ja hoitivat juoksevia asioita. Ja aikamoiset kemut saatiinkin aikaan! Lopulta en jaksanut edes lähteä jatkoille, vaan kipitin korkkarit jalassa kotiin viemään Olgaa ulos ja nukkumaan.

Paikalle saapuneet vieraat päästettiin ensin vähän seurustelemaan keskenään, mutta koska meidän kaveripiirit eroavat, haluttiin, että kaikki tutustuvat toisiinsa yli piirinrajojen. Siispä jaettiin ihmiset viiden hengen ryhmiin, joissa heidän tuli kilpailuhengessä suorittaa tehtäviä. Laitettiin porukka juomaan shotteja ja rakentelemaan viidestä pillistä yksi, jolla yhden jäsenistä piti juoda mukinsa tyhjäksi, muiden roikottaessa häntä nilkoista pää alaspäin.  Flip a cup:ia, sekä kuningasmukia unohtamatta. Kun tehtävät oli suoritettu, joukkue kruunasi maaliintulonsa istumalla täyteen puhalletun ilmapallon rikki.



Seuraava tehtävä oli kuvatehtävä. Joukkueet valitsivat keskuudestaan yhden älypuhelimen, jolla yhteensä kymmenestä kuvatehtävästä tuli viidessätoista minuutissa suorittaa mahdollisimman monta. Tehtävät olivat luokkaa epäasiallinen tilanne, tinder-treffit ja neljä emojia. Kaikki ottivat tehtävät sopivalla huumorilla, mutta myös vakavuudella, joten saatiin ihan mahtavia kuvia aikaan!

Viimeisessä osiossa oltiin keksitty kymmenen kysymystä meistä järjestäjistä. Tuomaristo, eli me, pisteytti kuvat ja tietokilpailuvastaukset, ja voittajille jaettiin mainetta, kunniaa, mitalit sekä pokaali täynnä namia. Juhlien järjestäjänä saa aina vähän stressata, mutta vierailla taisi olla aikamoisen hauskaa. Järkkäilyn uuvuttavuudesta huolimatta mulla ainakin oli!

Jossakin kohtaa kamera jäi täysin paitsioon, ja kuvia tuli otettua vain puhelimella, mutta eikö sekin kerro vain prioriteettijärjestyksestä!



xx

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

51. Details from our place

Ollaan nyt ehditty asua uudessa kämpässä kutakuinkin puoli vuotta. Tavaraa on edelleen liikaa, ja kaappeja voisi järkkäillä uudelleen, mutta taulut on saatu seinille, eikä huonekaluja varsinaisesti puutu. Nojautolin haluaisin vielä makkariin, mutta ylimääräinen vaatekaappi olisi toisaalta järkevämpi ratkaisu. Myös edelliseen asuntoon itse tuunaamani yöpöydät eivät enää ole niin ajankohtaiset, mutta päivittelen niitä sitten, kun sopivat korvikkeet tulevat vastaan. Värimaailma on pysynyt mustassa ja valkoisessa, tehosteväreiksi olen kuitenkin hankkinut tummanvihreää ja vaaleanpunaista, sekä jonkin verran harmaata.




Rakas Olga-koiramme pissasi meidän olohuoneen maton piloille, ja olen suoraan sanottuna ollut aika raivona asiasta. Koiralle nyt tietenkään ei voi olla vihainen, eikä se koiran syy sinänsä edes olekaan. Elloksen bloggarimatto ehti olla meillä vain puolisentoista vuotta, joten omasta puolestani ei olisi ihan vielä tarvinnut ostaa uutta mattoa.. 

No, vahingon satuttua pesin vanhan maton ensin ammattilaiskäyttöön tarkoitetulla tekstiilipesurilla ja suihkuteltiin mattoon pesun jälkeen vielä pullollinen hajuja entsymaattisesti hävittävää suihketta. Jotakin aromia siihen riekaleeseen kuitenkin jäi, koska koira piti sitä edelleen vessanaan.. Seuraavaksi koitettiin viedä matto Turtolan Citymarkettiin uuteen pesulaan, joka mainosti matoille soveltuvaa itsepalvelu-tasopesukonetta. Matto heitettiin koneeseen ja kone pesi maton vajaassa puolessa tunnissa 24 eurolla. Harmi vaan, että kone pesi maton ainoastaan "oikealta puolelta", jolloin nurja puoli jäi likaiseksi. Pintatarhroille kyseistä masiinaa voi todellakin suositella, mutta meidän kohdallamme sekään ei auttanut. Haju oli kerta kaikkiaan niin järkyttävä, että matto oli pakko heivata vintille kuivumaan. Tästä on jo muutama päivä, mutten ole vieläkään uskaltanut käydä katsomassa, vieläkö se löyhkää, hah.






Koska mua ärsytti likaista mattoa enemmän matottomuus, eikä nettikaupoista tuntunut löytyvän tarpeeksi kivaa ja ennen kaikkea (vastaisuuden varalle) tarpeeksi edullista mattoa, marssin Askoon, ja heti tärppäsi! Löysin kivan, vähän persialaistyylisen maton, jonka oikea hinta olisi ollut 110 euroa, mutta josta maksoin alessa vain 65 euroa. Sama summa menikin sitten varmaan edellisen maton pelastusyritykseen..mutta eipähän kotona haise enää pahalta! Mitään oikeaa luonnonmatskua uusikaan matto ei tietenkään ole, mutta sellaisesta nyt on turha haaveillakaan.

Tykkäsin kyllä siitä vanhasta Elloksen matosta, mutta toisaalta bloggaajien lisäksi ainakin kolmella kaverillani on kyseinen täsmälleen sama salmiakkiruudullinen matto, joten onpahan meillä nyt edes jotakin vähän ennennäkemättömämpää sitten.




Musta on muuten ihanaa, kun olen jo muutaman kerran löytänyt S-marketista liljoja! Vaaleanpunaisia kylläkin, mutta meiltä löytyy vaaleanpunaista muutenkin esimerkiksi tyynyistä ja tauluista, joten väri sopii meille paremmin kun hyvin. Kimppu on pieni, mutta liljat ovat kauniita ja kestäviä, eikä kimppu maksa neljää euroa enempää. Ihanaa sunnuntain jatkoa ja tulevaa viikkoa!

xx

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

52. Beauty in a jar?

Hyvää sunnuntaita!

Tämä päivä on mennyt mattopesussa (Olga pissi uudelleen olohuoneen matolle) ja ruokakaupassa, ja äsken päästiin vihdoin kotiin koiran kanssa kympin juoksulenkiltä. Nyt tässä seurataan ääntenlaskentaa, eli sitä, kuinka Niinistö jatkaa seuraavalle kaudelle presidenttinä. En ole mikään politiikan asiantuntija, mutta Niinistö ei mielestäni ole ollenkaan huono vaihtoehto jatkamaan presidenttinä. Niinistö on miellyttävä ja arvokkaasti käyttäytyvä, ja viime aikoina Sale on saanut myös positiivista julkisuutta vauvauutisten ja Lennun myötä. Seuraavissa vaaleissa onkin sitten uudet tuulet..

Lauantai meni aika pitkälti siskoni abijuhlien parissa (niistä lisää seuraavassa tekstissä), mutta tänään oli tarkoitus kirjoitella parista testiin saamastani tuotteesta. Apteekkityössä on se kiva juttu, että eri firmat antavat meille mielellään lahjoja ja testereitä tuotteistaan. Sehän on toki ihan selvä, että mitä tahansa on huomattavasti helpompi myydä oman kokemuksen ja hyvän tuotetietämyksen myötä. Vaihtoehtoja ja kilpailua on niin paljon, että joukosta on parempi erottua (esimerkiksi testituotteilla), jos haluaa kohentaa myyntiään.

Toki meillä on sitten ihan konkreettisiakin myyntitavoitteita, mutta niitäkin on helpompi toteuttaa, kun tietää, mitä myy. Myyntitavoitteiden täyttymisestä meille onkin muuten tällä hetkellä luvassa mm. kosmetiikkatuotteita ja pizzat, viime viikolla pääsin ilmaiselle lounaalle! :D


Joku aika sitten saatiin myös vähän koulutusta Heleinin uusista tuotteista. Sain joululahjaksi Vermanilta (Heleinien valmistaja) mm. tuon pinkin skin, hair & nails -lisäravinteen ja jostakin (siitä koulutuksesta..?) tuon isomman purkin kollageenia. Itse pakkaukset ainakin ovat laadukkaan oloisia, ja pillerit kauniin helmiäishohtoisia. 

Ajattelin kokeilla, onko kyseisillä tuotteilla mitään vaikutusta ihoon, hiuksiin tai kynsiin, ja aloitinkin pari viikkoa sitten popsimaan molempia. Joskus kuulee lisäravinnemainoksia, joissa kehutaan, kuinka tuotteen avulla "ponnari tuntui heti kahden viikon jälkeen paksummalta", mikä on tietysti täyttä puppua. Lisäravinteita olisi hyvä jaksaa syödä ainakin kahdesta kolmeen kuukautta, jotta uuden vauvahiuksen kasvua voisi vauhdittaa. Kynsissä vahvistumisen voisi ehkä huomata nopeastikin, jopa muutamassa viikossa, mutta arvioiminen on mun mielestäni aina vähän hankalahkoa ja tietysti aika subjektiivista. Kuinka moni tunnustaa pitävänsä kirjaa lohkeilleista kynsistä ja omien kynsiensä kasvuvauhdista? 

Skin, hair & nails sisältää E-vitamiinia, C-vitamiinia, Tiamiinia (B1), Riboflaviinia (B2), Niasiinia (B3), B6-vitamiinia, foolihappoa (B9), biotiinia (B7), pantoteenihappoa (B5), sinkkiä, kysteiiniä ja peltokorteuutetta (piin lähteenä).

E- ja C-vitamiinit toimivat antioksidantteina, B-ryhmän vitamiinit puolestaan ovat tärkeitä mm. energia-aineenvaihdunnalle, punasolujen muodostukselle ja hermostolle. Pii ja kysteiini ovat välttämättömiä kollageenituotannossa, kysteiini myös hiuksissa ja kynsissä esiintyvän keratiinin rakenneosa, ja sinkki on puolestaan tärkeää entsyymien valmistuksessa ja proteiinien rakennusosana. Ainakin teoriassa kohtalaisen monipuolinen valmiste siis.

Nykyään tuntuu, että asiakkaat kyttäävät hiusravinteissa oikeastaan lähinnä sitä, paljonko biotiinia valmiste sisältää. Muut ainekset eivät sitten kerrokaan asiakkaille juuri mitään. Biotiini on toki tärkeää kaiken maailman karvoille, kuten hiuksille, mutta puutosta pääsee monipuolisen ruokavalion takia harvoin syntymään. Eläinkokeissa biotiinin puutoksen vaikutukset turkin hyvinvointiin ovat olleet aika radikaalejakin, mutta jos puutosta ei ole, miksei samaan pilleriin sitten mahduttaisi mukaan muutakin huistenkasvua tukevaa tavaraa.

Kollageeni on Heleinin tuotteessa eläinperäistä, ja käsitelty siten, että sen pitäisi vaikuttaa erityisesti ihoon. Kollageeniahan löytyy tosiaan muualtakin elimistöstä, kuten jänteissä ja rustossa, ja osa kollageenivalmisteista onkin juuri nivelien ja rustojen sun muiden hyvinvoinnille suunnattuja. Heleinin valmisteeseen on yhdistetty myös C-vitamiinia, sillä kyseinen vitamiini on välttämätöntä, jotta kollageenia voi muodostua elimistössä. C-vitamiini toimii tietenkin myös antioksidanttina, estäen vapaiden happiradikaalien muodostumista.

Ihossa kollageenin pitäisi ylläpitää hyvää kuntoa ja kimmoisuutta. Kollageenia on vaikea puristaa kovin pieneen tilaan, joten tabletit ovat aika suuria, ja päivittäin tulisi syödä kolme tablettia. Purkki siis riittää vain kuukauden. Kollageeni ei toki ole hirveän tyyristä, mutta halusin silti purkin riittävän pidempään, joten olen syönyt nyt vain kahta tablettia päivässä. Jospa se edes vähän hidastaisi rypistymistä. :D

Mutta, saa nähdä, onko tuotteista lopulta mitään iloa. Toki tulee kaunis olo jo ihan siitä, kun syö jotain noin helmenhohtoista!

xx

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

51. Sundaymood

Hyvää sunnuntaita!

Vaihteeksi vapaa viikonloppu, ihanaa! Heräilin ilman kelloa ja käytiin tuon yhden pikku touhuilijan kanssa kävelyllä pakkasessa. Olga riemastuu lenkillä tosi usein, eli saa hihnan päässä hepuleita.. Oon miettinyt paljon, että Tampereen keskustaan Sorsapuistoon voisi hyvin pykätä koirapuiston. En tiedä, onko kukaan muu vakavissaan miettinyt asiaa, tai että istuisiko sellainen aitaus sitten ikimaailmassa päättäjien mielestä vessakaakelitalon aka Tamperetalon viereen.







Tällä viikolla tuli treenailtua ihan kiitettävästi, tänään voisi melkein olla lepopäivän paikka..

ma: CXWORX-keskivartalotreeni 30 min + BODYATTACK 30 min
ti: BODYSTEP 30 min + CXWORX 30 min
ke: jalkatreeni 60 min
to: yläkroppa 60 min
pe: BODYATTACK 60 min
la: RPM-intervallispinning 30 min + GRIT STRENGHT 30 min

Vaikken mikään kisakireä fitnesspimu olekaan, jumppailu on aiheuttanut mun vaatevarastolleni vähän haasteita. En käsitä mikä siinä on, mutta jos mun takapuoleni mahtuu housuihin, ne ovat yleensä isot vyötäröltä. Treenihousuissa ominaisuus on vähän häiritsevä, jos pöksyjä joutuu jatkuvasti nostelemaan kesken jumpan, kuten mun uusien Adidaksen trikoiden kanssa kävi. Tänään olisi tarkoitus vihdoin lainailla porukoilta ompelukonetta, ja koittaa saada kyseiset housut käyttöön.. Täytyy varmaan alkaa suunnitella omia treenivaatteita, saisi sellaisia kun haluaa ja just oikeaa kokoa!

Leivoin meille kävelylenkin jälkeiselle myöhäiselle aamupalalle teeleipiä. Olin jostain syystä ostanut viikolla emmentaljuustoraastetta, eikä se tosiaan ollut ideaali siihen ruokaan, johon sitä juustoraastetta kaavailin.. Teeleipiin juuston jämistä tuli kuitenkin hyvä maku. Koska sunnuntaina ei tarvitse olla niin kovin fitness, juusto oli siis sitä normaalirasvaista, ja jauhoinakin käytin kaurahiutaleiden kaverina ihan perinteisiä vehnäjauhoja. Meinasin ensin lähteä hakemaan aamiaistarpeita kaupasta, mutta laiskuus voitti sitten kuitenkin. En meinaan suostu ikimaailmassa jättämään koiraa kauppareissun ajaksi yksin ulos, sillä se olisi jotain ihan hirveää, jos tuolle pikkuiselle tapahtuisi jotain kun en ole näkemässä.

TEELEIVÄT

  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl kaurahiutaleita
  • 50 g Oivariinia
  • 3 tl leivinjauhetta
  • n. 1 dl juustoraastetta
  • 2,5 dl maitoa 
Sekoita kaikki aineet, jaa leivinpaperille ja paista 225 asteisessa uunissa n. 10 min.



xx

perjantai 12. tammikuuta 2018

50. InBody-mittaus

Hyvää perjantaita!

Suoraan aiheeseen: kävin nimittäin, kuten otsikosta voi päätellä, viikko sitten InBody-mittauksessa, kun mulla oli siihen työn kautta mahdollisuus. Homma vähän hirvitti, mutta koska täytin keskiviikkona 10. päivä 25 vuotta, päätin suhtautua mittaukseen aikuismaisen rauhallisesti ja analyyttisesti.


Perinteisesti olen ollut aika kriittinen omasta vartalostani. Etsin jatkuvasti vikoja ja parannettavia kohtia, vaikka osaan toki hyvinä päivinä olla itseeni myös tyytyväinen. Pitäisi olla pienempi rasvaprosentti ja koska olen tällainen pulkannaru, haluaisin enemmän lihasta vähän joka paikkaan. Mutta toisaalta olen kyllä ihan kauhea kaappi, että olis kuitenkin ehkä kiva olla vähän hoikempi. Elämä on välillä aika hankalaa, kun en oikein ota selvää, että mikä olisi edes mun omasta mielestäni hyvä.

En ole käynyt vaa'alla sitten viime kevään kuntokuurien, ja pelkäsin vähän nähdä, miten paljon olen vuoden takaisesta pullahtanut. Joulun ja uudenvuoden syöminkien ja etenkin tissuttelun jälkeen ei ollut mikään kovin luottavainen olo. Joka tapauksessa, kun tarvittavat analyysit oli tehty, ja saatiin paperi käteen, mittaaja tokaisi mun tuloksistani kuitenkin, että "Täähän on kun jostain oppikirjasta, kaikki arvot ihan just viitearvoissa!".

No, kyllähän sitä rasvaa löytyi tästä kehosta, mittauksen mukaan 15 kiloa. Toisaalta sitä kyllä kuuluukin olla jonkun verran 25-vuotiaan naisen kehossa. Mun painoisellani (InBodyn mukaan) jokainen arvo väliltä 12,6-20,1 kiloa on normaali määrä. Mikä tärkeintä, omalla kohdallani rasvaa ei ole kertynyt vyötärölle, ja takapuolessa pieni pehmuste näyttää vaan hyvältä. Rasvaprosentiksi kone mittasi mulle 23,6 %, normaalin rasvaprosentin huidellessa 18 ja 28 välillä.

Ainoa, mikä oli yhden pykälän viitearvosta, oli tasapaino ylä- ja alavartalon välillä - alavartalon hyväksi. Mutta sehän tarkoittaa vain..bootygains! Heh. Alavartalon lihaksisto oli hieman keskivertoa kehittyneempi, ylä- ja keskivartalo taas normaalin rajoissa. Jossakin aiemmassa mittauksessa oikea ja vasen jalkani olivat ihan hieman eri paria, mutta tällä hetkellä ne vaikuttaisivat grammalleen samankokoisilta. Jes! Käsien kohdalla taas epätasapaino - jok
a niissä on ollut niin kauan kun muistan - on edelleen olemassa. Vasen käsi oli jälleen vähän rasvaisempi ja lihaksikkaampi kaveriinsa verrattuna.. Olen yrittänyt kuroa eroa tekemällä käsiliikkeet pääsääntöisesti käsipainoilla, tai muuten yhdellä kädellä, mutta ei se vasen käsi vaan suostu kutistumaan, tai oikea ottamaan kiinni. Rasittavaa!



 Puolen kilon päässä ihannepainosta..

Toisaalta kelläpä ei jotakin pikkuvikoja olisi. Ovathan myös esim. mun kasvoni ihan toispuoleiset, ja korvat vähän eri tasolla. Mulla kuitenkin on ne kasvot ja korvat, sekä toimivat kädet ja jalat!

Voisihan sitä tietysti kesää kohti mentäessä yrittää taas siistiä ruokavaliosta ylimääräiset napostelut, jättää se viinin lipittäminen vähän vähemmälle ja selkeyttää treeniohjelmaa. Mutta turha murehtiminen täytyy kyllä lopettaa tähän paikkaan! Näillä treenimäärillä ja perusterveellisillä elämäntavoilla (siitä pienestä punaviinin kulutuksesta huolimatta) ei pitäisi kehonkoostumuksen kanssa olla hätäpäivää. Jotenkin sitä ei vaan sitten ehkä ole täysin käsittänyt, ettei ole enää se sippoinen 17-vuotias lukiolainen, joka hyppi kaiket päivät juoksumaton ja jumppasalin väliä ja karsasti ajatusta lihaksista. Olen kyllä GoGo:lle liityttyäni hiljalleen nostanut taas aerobisen määrää, ja se oikein hyvä jumppa- ja juoksukunto on mahdollista saavuttaa myös vähän rennommallakin asenteella niihin lukioaikoihin verrattuna. Riittävällä ruoalla, levolla ja jalkapäivillä silloin tällöin, plussana on tietysti myös pyöreämpi tarakka..

xx