torstai 16. marraskuuta 2017

44. Dinner party


Mietin aina pienenä, kun mun vanhemmat kutsuivat kavereitaan kylään, että sitten kun mä olen iso ja mulla on oma koti, niin sitten mäkin järjestän ystäväpariskunnille samanlaisia illalliskutsuja. Syödään pitkän kaavan mukaan ja maistellaan uusia reseptejä. Äiti on oikeastaan aina tykännyt panostaa ruoanlaittoon, joten todennäköisesti mun kiinnostukseni hommaa kohtaan kumpuaa jostakin sieltä.

Melkein 25 vuotta siinä sitten kesti, että sain varsinaiset illalliskutsut järjestettyä, ja sekin oikeasti Ineksen ja Antin aloitteesta. :D Vähän harjoitusta sain jo toki, kun pidin Kuopiossa oman osuuteni neljän tähden illallisista, joita ollaan kolmen ystäväni kanssa järkätty tässä muutaman kuluneen vuoden aikana.

Arkiruoka on meillä yleensä aika simppeliä ja nopeaa, mutta ostan todella harvoin täysin valmiita aterioita. Mitään ketsuppeja en tietenkään (ainakaan tavallisesti - kerran ollaan sekin tehty alusta asti itse) kokkaile, mutta mitään valmiiksi marinoitua ei meidän kauppalistalta löydy. Erilaisia mausteita ja yrttejä on niin hirveästi, että niillä saa jo paljon vaihtelua aterioihin. Eikä tule mitään ylimääräisiä piilorasvoja tai -sokereita.

Toisaalta en voi käsittää sellaisia ihmisiä, jotka polttavat vedenkin pohjaan. Leivonnassa voi joskus olla vähän tarkempaa, laitatko jotakin ainesosaa desin vai teelusikallisen, mutta kokkailussa pääsee aika pitkälle seuraamalla jotakin reseptiä noin suunnilleen ja maistelemalla aina välillä. Harjoittelemalla ja maalaisjärjen käytöllä voi toki aina parantaa lopputulosta.





Halusin käyttää satokauden raaka-aineita ja makuja, joten alkuun meillä oli savupaprikalla maustettua paahdettua kurpitsaa ja feta-granaattiomenasalaattia. Kastike oli kirpeähkö, jotta kurpitsan makeus vähän taittui. Salaattipohjassa oli rucolaa ja tammenlehvää, sekä basilikaa.

Pääruokaa varten kanankoivet laitettiin jo edellisenä päivänä inkiväärimarinadiin, ja paahdettiin pääpäivänä uunissa. Päälle ripottelin pähkinäistä Dukkah-mausteseosta, johon tuli mm. korianterinsiemeniä ja juustokuminaa, manteleita sekä pistaaseja. Kylkeen kookoksella ja sahramilla maustettua villiriisiä, sekä tuoretta timjamia.




Jälkkäriä varten kuutioin Granny Smith-omenoita ja pehmensin niitä pannulla kanelissa ja hillosokerissa. Hilloke tuli sitruunaisen paahtovanukkaan pinnalle, uunissa paahdettujen, voissa ja sokerissa kieriteltyjen kaurahutaleiden kanssa.

Ruoat onnistuivat mun mielestäni ihan hyvin, kaikki marinadit sun muut oli helppo tehdä jo edellisenä päivänä niin, että illalla ei tarvinnut kun koota ateriat lautasille. Jälkkärin jälkkäriksi meillä oli vielä skumppapullo ja korttipelejä. Lisää näitä! <3

xx

ps. Sain vihdoin nuo ruokapöydän taulut seinälle..jes!

tiistai 7. marraskuuta 2017

43. Whole foods

Huh. Mun työaikani sivuapteekissa on nyt tällä viikolla puoli kymmenestä puoli kuuteen, ja musta on tuntunut, että kello on ihan hirveästi, kun pääsen illalla salin ja kaupan kautta kotiin. Takki niskassa pitää aamulla olla kuitenkin jo varttia vaille yhdeksän, joten aamutkin olen käyttänyt aika pitkälti vain aamutoimiin..

Mietin jokin aika sitten, että pitäisi paremmin jaksaa preppailla itselleen valmiiksi eväitä, mutta Prisman tuoretiski on vähän liian usein vetänyt puoleensa. Toisaalta loimulohta saa edullisesti henkilökuntahintaan ja salaatit ovat raikkaita ja monipuolisia, mutta pidemmän päälle se vaan tulee taloudellisemmaksi tehdä sapuskat itse. Ja kun pitkään syö saman paikan ruokia, alkavat ne kaikki maistua vähän samalta, vaikka ainesosat hieman vaihtelisivatkin. Ravintoloissa ja kahviloissa työskennellessäni on aina käynyt samoin? Ehkä Prisman salaateissa on joku oma, tietty kylmähuoneen aromi, tai jotain.. Nyt, kun Prisma on täksi viikoksi vaihtunut K-Markettiin, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni.




Mun vakkarivälipalani on pitkään ollut vaniljan makuinen protskuvanukas pähkinöillä ja marjoilla. Mua on kuitenkin alkanut hirvittää se makeutusaineiden määrä, mitä sitä päivän aikana kaikista tuommoisista sokerittomista vanukkaista sun muista kertyy, kun ei haluaisi sitten kuitenkaan niitä sokeriversioitakaan mättää. Kaikki taateli-kookossokeri-kuivattuhedelmä-raakapatukka-granola-hunaja-sekoitukset ovat musta myös jonkintasoista itsepetosta, vaikka niissä toki valkoiseen sokeriin verrattuna paljon hyvää onkin. Ei se kroppa kuitenkaan ymmärrä, tuleeko se hiilari sokerijuurikkaasta vai taatelista, sokeria se joka tapauksessa on. Sama sokerikoukku tulee varmasti vaikka rusinoista, jos niitä alkaa mättää päivittäin.

Mietin myös, miksei sitä hiilaria voi ottaa kunnollisesta, kuitupitoisesta lähteestä, jos kerran makeanhimo iskee aina välipala-aikaan? Jos annoskoot pitää sopivina, en näe mitään hassua syödä kahvitauolla perunaa ja lihapullia. Kun se päivän sokeripiikki tai hiilarittomuus korvataankin verensokeria tasaisempana pitävällä versiolla, nälkäkiukku tai väsymys eivät pääse heti iskemään.



Tänään treenin jälkeen kokkailin parille päivälle simppelit ruoat valmiiksi. Ei mitään kummallista, paljon mausteita ja tuoreita raaka-aineita. Tänään parsakaalien alla kypsyi vaihteeksi broileria, mutta vegeversioksi olisi sopinut esimerkiksi quorn. Itse koitan usein miettiä jotakin jännää ja kekseliästä ruokaa, mitä en ehkä ole ennen tehnyt. Arkena voi kuitenkin vähän oikoa, ja yhden päivän jaksaa kyllä syödä samaa ruokaa. Viikonloppuna voi sitten kokkailla jotain spessumpaa. Kuten ensi viikonloppuna, kun saadaan vieraita, ja meillä on mun kokkaamani dinneri edessä!

xx

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

42. Like Sunday morning

En erityisesti ole aamuihminen, koska tykkään valvoa myöhään. Ja sitten kuitenkin rakastan aamuja. Edessä vielä koko päivä ja kaikki mahdollisuudet, sekä kuppi kuumaa kahvia. Parasta on tietenkin, jos herää aikaisin, eikä ole heti kiire jonnekin.

Kävin viikko sitten ystäväni luona Jyväskylässä viettämässä kolmen päivän vapaani. Käytiin FAFA'sissa iltapalalla, maisteltiin himassa viiniä, kuunneltiin musiikkia ja tehtiin lauantaina herkkuaamupala. (Jos joku on ollut yhtä sivistymätön kun minä, niin FAFA'sin bataattiranut. FAFA's ja bataattiranut. Ylipäänsä bataattiranut, mutta erityisesti ne FAFA'sin.)












Välillä tuntuu, että arkena viipottaa vaan hulluna paikasta toiseen ja jos tulee joku hiljaisempi hetki, alkaa vaan miettiä seuraavia tekemättömiä hommia, maksamattomia laskuja, tyhjää jääkaappia ja likaisia pyykkivuoria. Ei pysty kunnolla vaan olemaan ja lepäämään.


En tiedä onko muilla näin, mutta viikonloppuisin mood on ihan eri. Vaikka olisi töissä, tunnelma on jotenkin viikonloppumaisen rento, odottava. Ehkä asiakkaatkin ovat rennommassa mielentilassa, ja heillä on aikaa odottaa ja keskittyä siihen, mitä tulivat etsimään. Lauantai-illassa on jotain siistiä, vaikka makaisi senkin vaan kotona. Ehkä tieto siitä, että sunnuntaina saa nukkua pitkään?

Ainiin. Smoothiebowliin banaani, macaa, hunajaa ja paljon jäisiä mustikoita, loraus kookos-riisimaitoa. Mehuun appelsiinia, inkivääriä, sitruunaa ja porkkanaa. Täysjyväleivälle viipaloitu kananmuna, avocadoa ja ituja. Tummaa kahvia.

xx

lauantai 28. lokakuuta 2017

42. Where words fail, music speaks


"Music gives a soul to the universe, wings to the mind, flight to the imagination and life to everything."
Musiikki on kiva asia. Tykkään tosi paljon kuunnella musiikkia, mut oon aina ollut vähän laiska kuuntelija - mulla ei ole ikinä ollut mitään erityisiä lempparibändejä tai artisteja. Musiikki ei ole mulle elämää suurempia tunteita ja joskus nautin ihan vaan hiljaisuudesta. 

Toki musiikki koskettaa, tsemppaa, vauhdittaa urheilusuoritusta, piristää ja viihdyttää mua, ja kuuntelenkin musiikkia jossakin muodossa joka päivä. Urheillessa, bussimatkalla kuulokkeista, töissä, kotona. Pystyn samaistumaan erilaisiin biiseihin, toisia taas en voi sietää. Joskus kuuntelen ja mietin biisien sanoja ja piilomerkityksiä, joskus mietin ihan muita asioita. Esimerkiksi juostessa musiikki rytmittää askelia, mutta harvemmin muistan jälkikäteen yhtään, mitä olen kuunnellut. Johonkin ongelmaan on sen sijaan saattanut syntyä ratkaisu.





Pidän itseäni ihan kohtalaisen musikaalisena. Mun elämässä on kuitenkin paljon muuta, mitä pidän tärkeämpänä. Toki musiikki on yleisellä tasolla todella laaja käsite ja ilmiö ja koskettaa väkisinkin meitä kaikkia jollakin tasolla. Musiikki on niin paljon laajempi kokonaisuus, kuin pelkkä laulu tai soitto tai joku kappale itsessään. Musiikilta ja siihen liittyviltä asioilta, tavoilta, tyyliltä ja ihmisiltä on vaikea välttyä, mutta musta on vähän pelottavaa, jos musiikki tai ylipäänsä joku yksittäinen asia määrittää sut ihmisenä ja sen kuka sä olet. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei kaikkea tasolla elämä ehkä kannata laittaa yhden kortin varaan. 

Katselin Idolsin uusinta kautta, koska musta kaikki laulukilpailut on super viihdyttäviä ja niin täynnä yllätyksiä sekä kasvutarinoita. Toisaalta myös karvaita pettymyksiä. Melkein kaikki esitykset taisivat olla ohi, kun lavalle astui vielä Roope Pirkkalasta. Hän tokaisi vain, että tuossa on nyt kaikilla muilla ollut joku kunnon nyyhkytarina kiusaamisesta, itsensä etsimisestä, onnettomasta lapsuudesta, liikakiloista tai sirpaleisesta menneisyydestä. Mutta että Roopen elämä oli ihan normaalia, kaikki oli  aina ollut ihan hyvin. Hän halusi vaan, että kaikilla on hyvä fiilis hänen esityksensä aikana.

Ihan varmasti Roopellakin on ollut paskoja päiviä. Niistä ei vaan aina tarvi tehdä numeroa. Niitä masentavia hetkiä on kaikilla. Ja jos ne vievät mennessään, löytyy täältä ammattiapua, eikä yksin tarvitse jäädä. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että nuoren ihmisen hauras mieli voi joskus vahvistua ihan itsestään, kun muutama vuosi kuluu. Joskus riittää ihan yksikin yö, että eilen ahdistanut asia ei enää tunnu niin kovin järkyttävältä.





Tietysti se pikku itkukohtaus tuo yleisölle sellaisen fiiliksen, että nyt vedetään tunteella, enkä kiellä sitä, että sen todellakin kuulee, kun joku laulaa koko sydämestään. Mutta kaikkein värisyttävinkään tunnetila ei saa paskasta laulajasta kultakurkkua. Toki lukemattomat loistavat biisit on tehty kamalassa sydänsurussa tai masennuksen kourissa, ja lopulta ne kaikkein kirkkaimmat tähdet ovat usein sammuneet oman käden kautta. Jotenkin se vaan silti särähtää korvaan, kun kaikki muutamasta tuhannesta osallistujasta selittävät pokkana, kuinka "musa on mulle se kaikkein tärkein juttu, se mitä haluan elämässä tehdä ja oon nyt pöntönkuuraaja mut lopettaisin heti jos pääsisin stadionille laulaan". No hei niin me kaikki.

Nykyään ollaan hirveän avoimia, ja osin se on hyväkin juttu. Kiusaamisesta ja mielenterveysongelmista pitää puhua, jotta asioille voidaan tehdä jotakin. Jotta muut huomaavat, etteivät he paini ongelmiensa kanssa yksin. Mutta ihan kaikesta ei aina tarvi avautua palstatilan, aitouden tai uskottavuuden toivossa. Ja mikä hauskinta: tällä kertaa se, kenellä ei ollut mitään riipaisevan traagista nyyhkytarinaa erottuikin positiivisessa mielessä eniten joukosta.

Ymmärrän oikein hyvin sen kliseisen, vähän rasittavankin lauseen, mitä tuomarit kisaajille hokevat. Kaikki eivät vain ole valmiita artistin uraan, vaikka lauluääni olisikin kutakuinkin kunnossa.

xx

maanantai 23. lokakuuta 2017

41. Vegeturismia

Tästä hommasta alkaa jo olla useampi viikko aikaa, mutta pakko näihin kuviin oli palata, kerta oon tässä työnteon sun muun lomassa ehtinyt käydä oikein ulkomailla asti. Oltiin Anskun kanssa puhuttu, että pidettäisiin (tuossa yhtenä menneenä) viikonloppuna kotoisa tyttöjenilta, mutta homma pääsi sitten vähän eskaloitumaan.

Ruinasin taktisesti sukujuhlissa tädiltäni avaimet, ja ostin meille sitten netistä liput Tallinnaan. Satun olemaan tarpeen tullen aika tarkka rahoistani, joten surffasin osoitteeseen laevapiletid.ee, missä meidän molempien meno-paluut jollakin Vikingin reittibotskilla maksoivat yhteensä 70€. Samat liput suomenkieliseltä sivulta olisivat olleet päälle 120€?! Punkattiin siis mun tädillä Tallinnan kupeessa, ja lainattiin myös bussi- & ratikkaliput, joten matkat ja yöpyminen saatiin loppupeleissä ihan kohtalaisen edullisesti!





Rentoiltiin ja kierrettiin kaupoilla, ja käytiin tietty testaamassa jonkun verran somenäkvyyttä kerännyt vegaanirafla Vegan Restoran V. Mitään krebaamista ei jaksettu harrastaa, koska matkat ja kaupunkikierros (=hikinen vaatteiden sovittelu) onnistuu aina aika tehokkaasti viemään kaikki mehut.. Paluumatkalla meillä oli kuitenkin ihan kunnon aallokko, joten paha olohan siinä tuli, vaikkei sitä itse aiheutettukaan! Mulla ei ole ikinä ennen tullut laivassa huono olo (ei, ei edes abiristeilyllä), mutta siinä kasikannella, puolta tuntia ennen Helsinkiin saapumista, pää polvissa, jonkun taikuriluttisen showta ja kersojen kiljuntaa kuunnellessa kiitin luojaa, että Ansku oli ottanut Postafeneja matkaan..

Anyways, se kehuttu vegeravintola löytyi vanhasta kaupungista helposti, ja oltiin ihan tyytyväisiä, että varattiin pöytä, koska porukkaa lappasi sisään ja ulos kiitettävää tahtia. Ruoka oli oikein hyvää, ja plussaa tietysti eettisyydestä. Eniten vaikutuin alkupalojen kohdalla, ihan ohueksi höylätystä, aivan kylmäsavulohelta maistuneesta porkkalasta (kuten sen joku täällä Suomessa ehti jo nimetä). Juotiin jääteetä ja matcha-limonadia, ja syötiin vielä raakakakku- ja vegejäätelöannokset jälkkäriksi ennen kun meidän piti lähteä kierimään kotimatkalle.





En muuten ymmärrä, miksi ihmiset itkevät, että on väärin, kun kasvisruoista yritetään tehdä "lihan korvikkeita".  Soijanakkeja ja seitankinkkua, vegaanijuustoa. Musta toi kylmäsavu"lohi"viritelmä oli lähinnä aika oivaltava ja musta oli vaan siistiä, miten porkkanasta voi oikeasti tulla mieleen kylmäsavulohi. Ehkä ihminen vaan tykkää jaotella asiat lautaselleen tyylillä proteiini-hiilari-rehut, että kaikkea tulee monipuolisesti syötyä. Ei kai lihapullakaan yritä matkia perunaa, vaikka ne on saatukin muistuttamaan muodoiltaan toisiaan? Jos kasvisten lihaistamisella saadaan jengi syömään enemmän nyhtökauraa nyhtöpossun sijaan, eikö se ole vaan hyvä juttu?

xx

perjantai 20. lokakuuta 2017

40. Where have you been?

Syytän ylioppilaskirjoituksia. Ja elämää aikuisena. Rakas siskoni tosiaan halusi lainata läppäriäni yo-kokeisiinsa, ja muuta konetta kun en itse tällä hetkellä omista, ei ollut oikein mahdollisuutta kirjoittaa mitään. Sisko toivottavasti kirjoittikin sitten..hyvin.





Tässä onkin ehditty jo käydä Tallinnassa, sisustaa, leikata hiukset, tappaa yksi orkidea, pitää tuparit, käydä leffassa ja treenata ja ja olla_hitosti_töissä. Koulussa ollessa sitä ei muistanutkaan, miten työt työmatkoineen vievät kyllä ihan leijonanosan päivästä. Ja sitten jos haluaa urheilla, tehdä evästä, nukkua tai vaikka siivota, menee se päivä aika lailla siinä. Meidän liike kun on vielä ma-su aamusta iltaan auki, on kyllä turha haaveilla mistään tarkoin rytmitetystä elämästä.

Kohta täytyykin alkaa taas suunnitella, mitä sitä ensi syksynä haluaa elämällään tehdä. Toki nyt on hyvä näin, eikä mua haittaa yhtään olla pientä hetkeä vaan ihan rehellisesti töissä. Tuolta kun ei tarvitse kauheasti kantaa hommia kotiin, eikä yleensä edes jäädä ylitöihin. Ne työt ei tekemällä lopu, ja suurin osa kyllä odottaa sitten seuraavaan päivään.




Oriola-sotku aiheutti toki hieman harmaita hiuksia koko työporukalle, eikä tilanne vieläkään ole ihan hallinnassa. Meidän apteekkari sai kuitenkin aika hyvin sumplittua lääkevarastot niin, ettei kovin monelle tarvinnut sanoa, ettei tuotetta tällä hetkellä ole saatavilla. Itse perusterveenä en onneksi joutunut stressaamaan omasta puolestani, mutta kyllä se ajatuksena vähän kylmäsi, kun esimerkiksi aivoverenkiertoa parantava lääke, jolle ei rinnakkaisvalmistetta ole, alkoi käydä vähiin. Näin yhtenä pienenä esimerkkinä. Parhaimmillaan tukusta toki sitten tuotiinkin lääkkeitä taksilla, aamuyön pikkutunteina. Tarve on kuitenkin niin suuri, ettei pari taksimatkaa läheskään korvaa niitä kymmeniä, satoja laatikoita ja tuotteita, jotka jäivät puuttumaan kokonaan. Ja sitten tietysti ne laatikot, jotka me silmät kiiluen syöpälääkkeiden toivossa avattiin, mutta joista paljastuikin tyyliin jotain koiran matolääkkeitä ja rakkolaastareita.. Onneksi mun ei tarvitse selvittää laskutusasioita!

(Kuvat jotain randomeja mm. tältä hiljaiselon ajalta..)

xx

perjantai 1. syyskuuta 2017

39. Kukkakaalitalkoot!

Oon viimepäivinä törmännyt somessa ja iltapäivälehdissä muutamaankin otteeseen termiin kukkakaalitalkoot. Raukat (kukkakaalit) ovat kaikki (syystä että viime kesä) kypsyneet samaan aikaan, ja nyt on "puoli-ilmaisia kukkakaaleja vaikka muille jakaa". Viimeksi kaupassa ollessani löysin myös laarillisen kilohinnaltaan vielä puoli-ilmaisestakin puolet ilmaisempaa (3/4 ilmaista?) kauden vihannesta. Nimittäin kesäkurpitsaa!



Heräsin aamulla jo seitsemäksi tappo-intervallijumpalle, ja vaikka toisin voisi kuvitella, olen siitä lähtien ollut aika energinen. Pyykinpesun ja riisipiirakoiden paistelun lomassa ajattelin leipasta vähän suolaisia piiraita, mistäpä muusta, kun juurikin jääkaappiin lymyilemään jääneistä kukkakaalinpäästä ja just-vielä-syömäkelpoisesta kesäkurpitsasta.

Pidemmittä puheitta, toinen resepteistä on sekaaniversio, toisessa ei ole käytetty lihaa eikä vehnää, mutta pari syntymätöntä kananpoikasta, sekä vasikan ravintoa kylläkin. Mutta se synti sallittakoon tällä kertaa, onhan tässä sentään pelastettu pari vihannesta varmalta mätänemiseltä! Tässä myös hyvä recipe niille, jotka eivät keksi mitään kokattavaa broilerin jauhelihasta. Noh, asiaan.

BROILERI-KESÄKURPITSAPIIRAS

  • valmis piirakkataikina (tai jos oot vielä muakin ahkerampi, teet itse)
  • 1/2 kesäkurpitsa
  • 1/2 prk valkosipulituorejuustoa
  • tuore sipuli
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 2 munaa
  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • suolaa ja pippuria
  • tuoretta rosmariinia
  • juustoraastetta
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Levitä piirakkataikina halkaisijaltaan n. 25cm vuokaan ja esipaista tarvittaessa. Paista hienonnetut sipulit ja broilerin jauheliha pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Höylää kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta ohuita siivuja. Rullaa ja asettele siivut vuoan reunoille. Broilertäytettä varten sekoita tuorejuusto, kermaviili, munat ja sipuli-broileriseos keskenään. Maista ja mausta. Levitä täyte pohjan päälle ja ripottele kanatäytteen päälle juustoraastetta. Voitele kesäkurpitsaruusut kevyesti oliiviöljyllä. Paista n. 20 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman väriä.





FETA-PINAATTI-KUKKAKAALIPIIRAAT

  • nyrkin kokoinen pala kukkakaalia
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 muna 
  • suolaa
  • reilu kourallinen pinaattia
  • valkosipulinkynsi
  • 1/2 prk kermaviiliä
  • 1 muna  
  • 2-3 rkl fetaa tai salaattijuustoa
  • mustapippuria
Hienonna kukkakaali veitsellä tai monitoimikoneessa "riisiksi". Jauha kaurahiutaleista jauhoa, esim. sauvasekoittimella. Tee taikina kukkakaalista, kaurahiutaleista ja munasta, mausta ripauksella suolaa. Esipaista 5 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Paista valkosipuli ja pinaatti öljyssä pannulla. Sekoita kulhossa muna, kermaviili, kypsä pinaattiseos ja murustettu feta, mausta pippurilla. Levitä taikinan päälle ja paista n. 10 minuuttia, tai kunnes täyte on hyytynyt.






  xx

tiistai 29. elokuuta 2017

38. Keep calm and graduate

Näin iltamyöhällä ajattelin vielä huvikseni käydä katsomassa UEF:in weboodin, eli paikan, missä tentteihin ilmottaudutaan ja minne opintopisteet ja suoritukset kirjatutuvat. Ja vihdoin siellä näkyi se, mitä olin odottanut! 180 op. Viimeinenkin harjoittelu on nyt hyväksytty ja voin alkaa pian hakea laillistusta Valviralta!





Farmasialla opinnot voi tosiaan jättää 180 opintopisteeseen ja farmaseutin tutkintoon. Tuntuu ihan hassulta, miten nopeasti kolme vuotta Kuopiossa vierähtivät, ja ettei mulla ole hajuakaan milloin seuraavan kerran istahdan koulun penkille. Toisaalta olen itsestäni ylpeä, ja oikein tyytyväinen nykytilanteeseen. Töitä ei tarvinnut sen kummemmin haeskella, ja kaikki ovet ovat avoinna. Apteekissa työskentely on toistaiseksi mielekästä, koska joka päivä oppii jotakin uutta. Alussa työmaa tuntui ihan mahdottomalta, mutta pikku hiljaa kokonaisuutta alkaa hallita aina paremmin.

Empaattisena ihmisenä koen, että asiakaspalvelutyö on toisaalta todella palkitsevaa, ja toisaalta joskus todella raskasta. Terveys on ihmisille arka ja henkilökohtainen asia, ja joskus tiskissä ei vaan pääse asiakkaan kanssa samalle aaltopituudelle. Säännöt ovat sääntöjä, ja ne on joku viisaampi tai "viisaampi" laatinut. Välillä en valitettavasti voi muuta kuin pahoitella, jos Kela ei tällä kertaa lääkettä korvaa tai lääkäri ole reseptiä uusinut. Väärinkäyttötapauksista puhumattakaan.

Jos lääkäriä pidetään Jumalasta seuraavana, en rehellisesti aina tiedä, mihin kastiin apteekin henkilökunta pistetään. Kaikki apteekin tuhannet tuotteet, niiden sijainti apteekissa, käyttö, vaiktutusmekanosmi, kelakorvattavuus, miksei joku valmiste ole tehonnut vaivaasi vaikka naapuri sitä suositteli, miten kauan ihottumavoide sinun käytössäsi riittää, kumpi vaikutusmekanismiltaan samanlaisista lääkkeistä olisi sinulle sopivampi, voiko tätä lääkettä käyttää ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, onko tällä yhteisvaikutuksia sen ja tämän lääkkeen kanssa, ynnä muuta mukavaa pitäisi osata ulkoa.. Kaikkea ei todellakaan opeteta koulussa, joten aikamoista omatoimista perehtymistä opiskelu on vaatinut. Toistaiseksi on saanut onneksi vähän anteeksi oppilaan rintaneulalla, mutta pian loppuu sekin riemu ja saa (ihanaa!) alkaa ottaa itse täyden vastuun tekemisistään!




Viime viikonloppu oli ihanan rentouttava. Palautin harjoittelutehtävät koululle torstaina, joten sain koko viikonlopun miettiä muita asioita. En tainnut pitkään aikaan pahemmin stressata mistään koulu- tai työjutusta. Nautiskeltiin illalla Janinan kanssa pari lasia valkkaria, purettiin huolia ja syötiin vähän juustoja ja nachoja. Tein myös (ainakin omasta mielestäni) super herkullista guacamolea jääkaapista löytyneistä aineksista. Herkuttelu jatkui sunnuntaina kummitädin keittiössä, kun serkkutyttö pääsi ripille.

Lauantaina sain myös haettua Ikeasta mun uusille tauluilleni kehykset. Nyt odotellaan enää sohvaa, koska haluan huonekalut lopullisille paikoilleen, ennen kun lyön yhtäkään hutinaulaa seinään.. Siihen asti taulut saavat koristaa seinää polven korkeudelta.

SUPERHYVÄ JA SIMPPELI GUACAMOLE

  • 1 iso, valmiiksi kypsytetty avocado
  • 1/2 punasipuli hienonnettuna ihan pieneksi
  • 1-2 rkl salsaa
  • sitruunamehua
  • suolaa
  • pippuria
  • 2 pientä tomaattia kuutioituna
  • tuoretta korianteria tai minttua tai jotain muuta yrttiä mitä nyt sattuu olemaan
Muussaa avocado haarukalla. Lisää muut ainekset ja maistele, tarvitseeko jotain lisää. Nauti nachojen kanssa! 

xx

tiistai 22. elokuuta 2017

37. Syksyn suunnitelmia

Korkeakoulujen yhteishausta on saatu tulokset jo aikoja sitten, ja varmaan selvää, että täällä olisi hehkutettu, jos se jatkopaikka farmasialla olisi auennut.

Kieltämättä vähän harmittaa, koska näin kuitenkin vaivaa pääsykokeiden eteen. Toisaalta tiesin, etteivät mun lähtöpisteet ilman kemian yo-arvosanaa tule riittämään yhteispistekiintiöön ja että pelkällä kokeella, ilman ensikertalaisetua lähtökohdat eivät olleet kaksiset. Tähän soppaan heikko laskupää ja yli 1000 hakijaa, lukemista verottaneet työt ja ehkä pieni motivaation puute.



No, ehkä kaikella oli tarkoituksensa, sillä ostin tuossa (jo) viimekuun puolella puolet ihanasta kaksiosta, johon rakastun päivä päivältä enemmän. (Vaikka säilytystilaa onkin vähemmän, ja tavarat pursuilevat kellari- ja vinttivarastoista siitä huolimatta, että sitä kamaa lensi roskiin ja keräykseen monta jätesäkillistä. Konmari käteen seuraavaksi?) Työpaikka järjestyi heti samasta apteekista, missä teen nyt harjoittelua.

Muutto Kuopiosta on ohi, uusi kämppä kutakuinkin järjestyksessä ja tuparit pidetään sitten kun Masku suvaitsee ilmoittaa, että meidän uusi sohva on noudettavissa. Sitten pitää enää saada taulut seinille ja voin alkaa tehdä kämppäpostauksia! :D



Tällä hetkellä eletään jänniä hetkiä. Mun farmasian opintoni alkavat olla loppusuoralla, huomenna torstaina on viimeinen päivä työharjoittelua, jota meillä on siis ollut yhteensä kaksi 13 viikon settiä. Koska muita kursseja mulla ei enää ole suorittamatta, päästäänkin sitten odottelemaan, että UEFilla saadaan mun harkkatehtävät tarkistettua. Ja sitten odotellaan tietenkin vielä sitä, että Valvira laillistaa mut terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Pikkuinen puristus tässä on siis vielä, ennen kun pääsen normaali-ihmisen kuukausipalkoille, mutta lähellä ollaan! Valmishan tällaisella alalla ei ole koskaan, mutta onneksi työnantajalla on ihan lakisääteinenkin velvollisuus kouluttaa aina säännöllisesti lisää.

Tänä kesänä on tullut juhlittua vaikka minkälaista kekkeriä: kahtia häitä, ristiäisiä, rippijuhlia, läksiäisiä ja blockfesteja. Onneksi tiedossa on enää yhdet rauhallisemmat(?) kemut, serkkutytön rippijuhlat, ja sitten pääsee polttelemaan pimenevissä syysilloissa kynttilöitä meidän ihanilla leveillä ikkunalaudoilla!

Mutta, nyt mä lähden pitämään kasiluokkalaisille lääkekasvatustuntia. Ei päästetä poloista farmasistia helpolla kyllä tässä koulussa!

xx