tiistai 7. helmikuuta 2017

1. Better choices

5 vuotta ja 6 kuukautta on ehtinyt kulua mun viimeisimmästä blogipostauksestani. Paljon on (kuten esim. tuo koira) tapahtunut ja muuttunut tässä välissä, joten katsoin parhaaksi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä.

Vanhoja kuvanmuokkaus- ja koodailutaitoja naftaliinista kaivellessa muistin taas, miten hauskaa tällainen näpertely onkaan! Ulkoasu piti siis pistää uusiksi, onhan mun pärstäkin jonkun verran muuttunut tässä vuosien varrella..

Stooreja arjen kohokohdista ja pohjanoteerauksista, resepti-ideoita ja treenivinkkejä pursuilee päivittäin päästä ja olisi kiva muistella niitä joskus jälkikäteen. Ainakin niitä kohokohtia ja ainakin silloin, kun sitä kuuluisaa motivaatiota ja inspiraatiota ei millään saa kaivettua itsestään. Ja haluaisi vaan nukkua koko päivän.

Blogin perimmäisenä ajatuksena onkin inspiroitua muista, napata ne omalta tuntuvat jutut osaksi just mun arkea, ja inspiroida ehkä myös jotakuta muuta. Katsella sitten mummuna aurinkotuolista (aion mummona muuttaa Miamiin..tai ainakin Tampereelle) kuinka sitä silloin nuorena jaksoi puuhastella kaikkea turhanpäiväistä.

Kun saan päähäni jotakin, olen ihmisenä helposti innostuva, jopa pakkomielteinen, mutta tyypillisesti se innostus myöskin lopahtaa sitten jossain kohtaa. Joskus nopeastikin. Tie parempiin valintoihin ja pitkäjänteisyys eivät iskostu aivoihin päivässä, uudet tavat täytyy opetella. Pienin askelin, jotta oma kroppa ja mieli pysyvät perässä. Yritän aina olla eilistä parempi versio itsestäni, vaikka joskus tuleekin ryminällä takapakkia. Kokonaisuus ratkaisee. Ja ehkä jokin päivä huomaan vielä, että asia, jonka kanssa joskus taistelin, onkin tänään arkipäiväistä rutiinia.

Mun mielestä tekemisiään joutuu nykyään liikaa perustelemaan ja joskus jopa puolustelemaan muille. Siispä en perustele tämän enempää, miksi tämä blogi perustettiin juuri tänään ja nyt - blogien kulta-aikana, kun postauksia tunkee vyöryvänä, tyhjänpäiväisenä massana jokaikisestä tuutista. Täällä tullaan varmaan näkemään myös niitä kyllästymiseen asti puputettuja banaanilettuja ja selfieitä jumppatrikoissa, mutta so be it. Joskus muuten sitä brassailtiin BenkkuJenkulla: niitä jätskipurkkeja oli joka katu-uskottavan bloggarimimmin sivustot pullollaan. :-D

Nojuu. Seuraavassa postauksessa voisin vähän valottaa, kuka olen ja mitä teen, sikäli mikäli tätä lukee joku muu kun mun äiti eikä vielä tiedä. 

Kuvissa poseeraa meidän 2-vuotias läskipää, jolle ostettiin tänään neidin itse valitsemia puruluita yhdellätoista eurolla, mutta joka luita mielummin söi jopa Santun pizzasta jalapenoja, koska tokihan se, mtä me ihmiset koitetaan pidellä prinsessan ulottumattomissa on vaan satapros herkullisempaa kuin se mitä hänelle tarjoillaan.

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti