perjantai 24. helmikuuta 2017

9. Nails

Oon ollut kohtalaisen ahkera kynsienlakkaaja oikeastaan aina. Uusi kynsilakka on sellainen samanlainen pieni arjen piristys, kun uusi huulipuna, joten lakkoja on aikojen saatossa kertynyt aika monta erilaista väriä ja merkkiä kaappeihin pyörimään. Lakat kuluvat aina nopeasti epäsiisteiksi, eikä lakka juurikaan auta, jos kynsillä on todella taipumusta lohkeilla tai liuskottua. Geelikynnet ovat aika huikea vaihtoehto siisteistä kynsistä haaveilevalle - jos niitä on varaa ja aikaa huollattaa tarpeeksi usein.

Saksassa ollessani, n. 6 vuotta sitten, innostuin tosissani kauniista kynsistä. Oon aina pitänyt kynsiäni vähän ruman muotoisina, joten ajattelin, että pieni pidennys tekisi varmasti ihmeitä! Mun ekat geelikynnet olivat jonkun saksalaisen luokkakaverini kaverin naapurikylässä väkertämät. Ranskalaiset, täynnä ilmakuplia ja liian pitkät. Mutta niiin hienot. Siitä se sitten lähti, hommasin itse olennaisimmat tarvikkeet ja aloin harjoitella. Eikä muuten ollut ihan helppoa. Kerran pelasin koripalloa pienessä saksalaisessa jumppasalissa pitkillä, kirkkaanpunaisilla kynsillä ja niinhän siinä sitten napsahti sillä lailla pahasti, että punaista väriä levisi vähän muuallekin. Laastaria vaan, ja heti kun kynsi vaan suinkin oli tarpeeksi parantunut, uutta muovia päälle.


Takaisin Suomeen päästyäni into vähän laantui, menin ravintola-alalle töihin ja käytin muutaman vuoden silloin tällöin kynsilakkaa kuten muutkin kuolevaiset. Satuin sitten suunnilleen puolisentoista vuotta sitten bongaamaan Facebookista erään kuopiolaisen kynsistudion ilmoituksen, jossa he hakivat kynsimalleja koulutukseensa. Mä sitten satuin olemaan ensimmäisten innokkaiden halukkaiden joukossa, joten studiosta pyydettiin lähettämään vielä kuva kynsistäni. Vapisevin käsin (se on meinaan niin sairaan siistiä ja jännittävää saada jotakin joskus mahdollisesti ihan ilmaiseksi) otin kauhealla kiireellä jonkun järkyttävän kuvan aivan kamalan kulahtaneista lakkauksistani ja lähetin studion omistajalle. Pettymys oli suuri, kun kynteni olivat hänen mukaansa liian vaikeat. Leveät, tai jotakin sellaista. Tekijä oli niin kokematon, ettei sormiani voisi antaa hänelle käsittelyyn.. Lopulta studion omistaja keksi haluavansakin itse vähän haastetta ja otti mut sitten kuitenkin malliksi!

Mulle tehtiin 7(!!!) tuntia kynsiä. Niistä tuli sellaiset munan muotoiset ja väriset, pienellä kultaisella koristeviivalla. Meinasin kuolla janoon ja nälkään, koska olin vähän aliarvioinut eväiden tarpeen. Eihän kukaan nyt oikeasti voi tehdä kynsiä seitsemää tuntia..


Koulutuksen jälkeen sain käyntikortin, että voisin sitten myöhemmin tulla huollattamaan kynteni edullisesti harjoittelijalle. Oon niin pihi, että päätin kuitenkin kaivaa omat kynsivermeeni kaapin perältä, tilata uudet perusgeelit ja huoltaa kynnet itse. Siitä asti oonkin jatkanut huoltamista, ja kaveritkin ovat saaneet pari kertaa manikyyrin.
Tekniikan hieman parantuessa, en ole juurikaan kokenut, että mulla olisi (nykyään) ongelmia kynsien pysyvyyden suhteen, tai että kynnet katkeaisivat omia aikojaan. Kaverit kyllä saavat välillä kynsiä irti tai katki, mutta tämä voi johtua osin kynnen yksilöllisistä ominaisuuksista, jolloin pysyvyyteen voi osin vaikuttaa sopivien tuotteiden valinnalla. Tai sitten vain johtua yksinkertaisesti siitä, että kynsiä valitettavasti pitää opetella hieman varomaan. Itselle luontevan mittaiset kynnet eivät missään nimessä haittaa normaalia elämää, kuten koneella kirjoitusta. Kynsi ei kuitenkaan ole työkalu. Viiden sentin stiletoista haaveilevan kannattaa myös aloittaa vähän lyhyemmillä, ja pidentää kynsiä samaa tahtia, kun omat kasvavat. Näin pituuteen ehtii tottua.


Olen myös huomannut, että omalla kohdallani etusormeen ei kannata laittaa kovin kookasta koristekiveä. Vedän meinaan aina kengät jalkaan etusormea apuna käyttäen, jolloin se koriste helposti napsahtaa irti! :-D

Seuraavassa postauksessa voisin vaikka tehdä pientä tutoriaalia ihan peruskynsien teosta ja siitä, miten huolto tapahtuu!

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti