maanantai 24. heinäkuuta 2017

33. Tyttö voi lähteä Kuopiosta, mutta Kuopio ei tytöstä?

Viime viikonloppuna haettiin loput tavarat Kuopion kämpästä ja käytiin samalla reissulla juhlimassa kummipoikani ristiäisiä. "Pikku tavaroidenhakureissu" ei tosin lähellekään anna oikeutta sille duunille, mikä jouduttiin tekemään kaiken sen tilpehöörin kanssa, mitä kolmen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt?! Saatiin onneksi S:n isäpuolelta peräkärry lainaan, ihan noi romut eivät olisi pelkkään farkkuun mahtuneet. Kesä on ollut ihan järkyttävän hektinen. En pidä ollenkaan lomaa, joten nuo muutot sun muut kinkerit on sovitettava täysin töiden ympärille.. Väsymyksen voi ehkä jotenkin aistia noista mun silmistäni.


Näihin voileipäkakkuihin on muuten tulossa reseptiä, saivat kovasti kehuja! 


Ristiäiset olivat sitten tunneskaalaltaan ihan oma lukunsa. Tutustuttiin tuoreen äidin kanssa pari vuotta sitten yötöissä, yhdessä yksityisessä pikaruokaravintolassa. Nyt tämä nainen on pienen pojan äiti ja omakotitalon omistaja. Oli todella suuri kunnia päästä aloittamaan elämänmittainen tehtävä kummina pienelle Joelille. Itikka laitettiin mummolaan hoitoon, jotta äiti pääsi kummien kanssa vähän tuulettumaan, ja pikkutunneillehan se tietenkin meni..

Niin, ja sehän on tässä kohtaa siis sanomattakin selvää, että maisterivaiheeseen eivät tänä vuonna kohdaltani ovet auenneet. Mitä tilastoja on uskominen, hakijamäärät ovat räjähtäneet sen jälkeen, kun lääkis vaihdettiin eri päivälle farmasian kanssa. Pisterajat olivat käsittääkseni tänä vuonna yhtä lailla ennätyskorkeat. Tyypillistä.

Mutta se, kannattaako proviisoriksi Suomenmaalla ryhtyä, on tietenkin oma juttunsa. Jatkumo olisi ollut luonnollinen ja helppo, mutta työllisyystilanne nyt vaan sattuu toistaiseksi olemaan heikohko: teollisuuden perässä on muutettava pääkaupunkiseudulle ja avoapteekista potkitaan koko ajan proviisoreja (säästösyistä) pois. Vähän pettynyt olin varasijasta tietenkin, mutta ehdinpähän taas pohtia, mitä sitä elämältä oikeasti haluan. Ja se voisi mahdollisesti jotain farmasiaa luovempaa hommaa. Apteekkiharjoitteluni alkaa pian olla loppusuoralla ja valmistumisen jälkeen näyttäisi siltä, että työpaikka onkin jo plakkarissa.



Työpaikka tähän väliin on ihan ok, koska satuttiin tuossa ostamaan asunto Tampereelta. Mutta asuntoon ehkä jossakin toisessa tekstissä, kun täällä alkaa näyttää kodilta.

xx


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti