sunnuntai 6. elokuuta 2017

35. Pelasta maapallo


Oon ollut laiska ja yrittänyt vältellä totuutta. Mut nyt katsoin vihdoin paljon mediahuomiota keränneen Cowspiracy-dokkarin. Odotin lähinnä mässäilyä eläinten lahtaamisella, mutta dokkari olikin ihan asiallisesti ja hyvällä maulla tehty. Ja keskittyikin lähinnä maapallon tulevaisuuteen ja - nimensä mukaan - "salaliittoteoriaan".

-Spoiler alert-

Itse en ole siis ikinä harkinnut mitään kettutytöksi ryhtymistä. Olen toki eläinrakas, enkä todellakaan suvaitse eläinten kaltoinkohtelua tai satuttamista, mutta liikaa en lähtisi eläimiä rinnastamaan ihmiseen.. Dokumentissa eniten ehkä järkyttikin se, miten paljon eläimiä hyödynnetään ravinnoksi todella naurettavalla hyöty-haittasuhteella. Juuri karjatalous saastuttaa ihan älyttömästi, huomattavasti enemmän, kun esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö, tai mitkään kasvinsuojeluaineet yhteensä. Älytöntä on myös tietenkin se, että jos kaikki se lehmänruoka syötettäisiinkin ihmisille, kukaan ei näkisi nälkää. 

Dokkarissa ainoaksi vaihtoehdoksi maapallon pelastumiselle nimettiin täysin vegaaninen ruokavalio. Kalatalous roskaa meren ja lajit kalastetaan sukupuuttoon. Yhtä kalakiloa kohtaan verkkoihin jää myös monen kilon edestä muita lajeja, jotka pahimmillaan vain heitetään mitenkään hyödyntämättä takaisin mereen. Dokkarin tekijä vieraili myös jollakin lähi-luomutilalla, tms, jonka omistajat väittivät, ettei heidän karjallaan ole hiilijalanjälkeä. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ihan jo se vesimäärä, mitä yhden hampparipihvin tuottoon tarvitaan, on ihan käsittämätön. Lisäksi, jos kaikki maapallon karja laitettaisiin luonnonmukaisesti ja onnellisina laiduntamaan ruohoa, ja varattaisiin riittävästi hehtaareja per kärsä, loppuisi pelto aika äkkiä kesken.

Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että vegenä ollaan esimerkiksi pari päivää viikosta. Silloin ei saa kutsua itseään luonnonsuojelijaksi, eikä maapallo pelastu. Toisaalla luonnonsuojelujärjestöjen edustajat voivottelevat, miten hankalaa ihmisiä on saada muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Helpompaa on pistää silloin tällöin euro tai pari Greenpeacelle, sammuttaa valot kun lähtee huoneesta ja jatkaa elämäänsä.

Mun mielestä lihaton lokakuu tai maidoton maanantai on kuitenkin ehdottomasti suunta parempaan päin. Elämästä pitää myös voida nauttia, eikä mulle tulisi edes mieleenkään vaikkapa kieltäytyä jostakin lääkityksestä, jos kapselin kuori sattuisi sisältämään liivatetta - saati sitten menettää yöuniani miettiessäni, kuuluuko maitohappobakteeri vegaaniseen ruokavalioon vai ei.

Mun mielestä Suomessa ei myöskään vielä ole niin selkeää tuotevalikoimaa ja kulttuuria, että vege olisi aina edullinen, maistuva ja helppo, sekä ennen kaikkea terveellinen vaihtoehto. Esimerkiksi koulussa makaronilaatikon kasvisversio saattoi olla se sama makaronilaatikko, ilman jauhelihaa. Soijaa saa toki ostettua kaikissa mahdollisissa elämänmuodoissa, mutta jos se ei käy (kuten mun vatsalleni ei missään nimessä) vaihtoehdot maitohyllyllä vähenevät heti kolme neljäsosaa. Ranskankerma kaurasta maksaa triplat normaaliin ja jugurteista neljä viidestä on epäterveellisiä sokeripommeja. Lisäksi kasvipohjaiset valmisteet joutuu monesti etsimään maitopohjaisten seasta, missä kaupat toki ovat alkaneet parantaa jo hieman vegehyllyillään.




Hiljalleen vähentäminen on varmasti paljon pysyvämpi tapa siirtyä syömään vegempää ravintoa. Wingseillä aion käydä jatkossakin halutessani ja ostan mielelläni kerran viikossa lounaaksi lohisalaattia Prisman tiskiltä. Tein myös pitkästä aikaa smoothieita kaurajogurttiin ja maistoin Hälsans Kökin kikhernepihvejä pakkasesta, enkä kummankaan jälkeen jäänyt kaipaamaan eläinkunnan versioita.

Kasvisruoka on pitkälti tottumiskysymys, ja oikeastaan olen ihan innoissani, mitä kaikkia reseptejä pääsen nyt kokeilemaan, kun jätän tietoisesti lihaa vähemmälle! Treenin tueksi on ollut niin itsestäänselvyys paistaa nollat taulussa kahden annokset kanasuikaleita tai jauhelihaa ja keittää riisit lisukkeeksi. Joudun toki tekemään talouden toiselle osapuolelle jatkossakin pääosin liharuokia, mutta olen niin inspiroitunut vegeherkkujen suhteen, ettei pieni ylimääräinen vaiva haittaa. Kasvisruoka kun tosiaan on niin paljon enemmän, kun lihapata ilman lihaa, vaikka se sellaiseksi monesti mielletäänkin.

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti