lauantai 28. lokakuuta 2017

42. Where words fail, music speaks


"Music gives a soul to the universe, wings to the mind, flight to the imagination and life to everything."
Musiikki on kiva asia. Tykkään tosi paljon kuunnella musiikkia, mut oon aina ollut vähän laiska kuuntelija - mulla ei ole ikinä ollut mitään erityisiä lempparibändejä tai artisteja. Musiikki ei ole mulle elämää suurempia tunteita ja joskus nautin ihan vaan hiljaisuudesta. 

Toki musiikki koskettaa, tsemppaa, vauhdittaa urheilusuoritusta, piristää ja viihdyttää mua, ja kuuntelenkin musiikkia jossakin muodossa joka päivä. Urheillessa, bussimatkalla kuulokkeista, töissä, kotona. Pystyn samaistumaan erilaisiin biiseihin, toisia taas en voi sietää. Joskus kuuntelen ja mietin biisien sanoja ja piilomerkityksiä, joskus mietin ihan muita asioita. Esimerkiksi juostessa musiikki rytmittää askelia, mutta harvemmin muistan jälkikäteen yhtään, mitä olen kuunnellut. Johonkin ongelmaan on sen sijaan saattanut syntyä ratkaisu.





Pidän itseäni ihan kohtalaisen musikaalisena. Mun elämässä on kuitenkin paljon muuta, mitä pidän tärkeämpänä. Toki musiikki on yleisellä tasolla todella laaja käsite ja ilmiö ja koskettaa väkisinkin meitä kaikkia jollakin tasolla. Musiikki on niin paljon laajempi kokonaisuus, kuin pelkkä laulu tai soitto tai joku kappale itsessään. Musiikilta ja siihen liittyviltä asioilta, tavoilta, tyyliltä ja ihmisiltä on vaikea välttyä, mutta musta on vähän pelottavaa, jos musiikki tai ylipäänsä joku yksittäinen asia määrittää sut ihmisenä ja sen kuka sä olet. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei kaikkea tasolla elämä ehkä kannata laittaa yhden kortin varaan. 

Katselin Idolsin uusinta kautta, koska musta kaikki laulukilpailut on super viihdyttäviä ja niin täynnä yllätyksiä sekä kasvutarinoita. Toisaalta myös karvaita pettymyksiä. Melkein kaikki esitykset taisivat olla ohi, kun lavalle astui vielä Roope Pirkkalasta. Hän tokaisi vain, että tuossa on nyt kaikilla muilla ollut joku kunnon nyyhkytarina kiusaamisesta, itsensä etsimisestä, onnettomasta lapsuudesta, liikakiloista tai sirpaleisesta menneisyydestä. Mutta että Roopen elämä oli ihan normaalia, kaikki oli  aina ollut ihan hyvin. Hän halusi vaan, että kaikilla on hyvä fiilis hänen esityksensä aikana.

Ihan varmasti Roopellakin on ollut paskoja päiviä. Niistä ei vaan aina tarvi tehdä numeroa. Niitä masentavia hetkiä on kaikilla. Ja jos ne vievät mennessään, löytyy täältä ammattiapua, eikä yksin tarvitse jäädä. Ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanon, että nuoren ihmisen hauras mieli voi joskus vahvistua ihan itsestään, kun muutama vuosi kuluu. Joskus riittää ihan yksikin yö, että eilen ahdistanut asia ei enää tunnu niin kovin järkyttävältä.





Tietysti se pikku itkukohtaus tuo yleisölle sellaisen fiiliksen, että nyt vedetään tunteella, enkä kiellä sitä, että sen todellakin kuulee, kun joku laulaa koko sydämestään. Mutta kaikkein värisyttävinkään tunnetila ei saa paskasta laulajasta kultakurkkua. Toki lukemattomat loistavat biisit on tehty kamalassa sydänsurussa tai masennuksen kourissa, ja lopulta ne kaikkein kirkkaimmat tähdet ovat usein sammuneet oman käden kautta. Jotenkin se vaan silti särähtää korvaan, kun kaikki muutamasta tuhannesta osallistujasta selittävät pokkana, kuinka "musa on mulle se kaikkein tärkein juttu, se mitä haluan elämässä tehdä ja oon nyt pöntönkuuraaja mut lopettaisin heti jos pääsisin stadionille laulaan". No hei niin me kaikki.

Nykyään ollaan hirveän avoimia, ja osin se on hyväkin juttu. Kiusaamisesta ja mielenterveysongelmista pitää puhua, jotta asioille voidaan tehdä jotakin. Jotta muut huomaavat, etteivät he paini ongelmiensa kanssa yksin. Mutta ihan kaikesta ei aina tarvi avautua palstatilan, aitouden tai uskottavuuden toivossa. Ja mikä hauskinta: tällä kertaa se, kenellä ei ollut mitään riipaisevan traagista nyyhkytarinaa erottuikin positiivisessa mielessä eniten joukosta.

Ymmärrän oikein hyvin sen kliseisen, vähän rasittavankin lauseen, mitä tuomarit kisaajille hokevat. Kaikki eivät vain ole valmiita artistin uraan, vaikka lauluääni olisikin kutakuinkin kunnossa.

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti