keskiviikko 22. marraskuuta 2017

45. Trust me, I'm a pharmacist

En oikein tiedä, millainen kuva ihmisillä on farmasian alasta. Ehkä osa ajattelee, että ne farmasistit on niitä vanhoja tätejä, jotka kökkii siellä apteekin tiskin takana jakelemassa lääkärin määräämiä lääkkeitä. Niitä tyyppejä, joilta voi aikaa varaamatta kysyä mitä vain terveyteen liittyvää, ja jotka melkein aina tietävät, mistä milloinkin on kyse, saati mikä tuote olisi paras mihinkin vaivaan. Tai jos vaiva vaatii reseptilääkettä, tai kunnollista diagnoosia, osaavat ainakin ohjata lääkäriin. Ja ennen kaikkea niitä tyyppejä, jotka tietävät, mistä Burana löytyy.

Kuva täältä.

Tutkimusten mukaan ainakin luotto apteekissa työskenteleviin terveydenalan ammattilaisiin on kova. Meillä, kuten muillakin"kaupallisilla" aloilla on useiden tuotteiden kohdalla kovat myyntitavoitteet, mutta joskus täytyy silti jättää asiakkaalle tarpeeton tuote myymättä. Välillä on jopa kieltäydyttävä myymästä. Sukkapaketin voi kaupata kelle vain, mutta lääkkeiden kohdalla ei ehkä kannata kuunnella naapurin mummon suosituksia. Ellei se mummo ole lääkäri.

Aina asiakas ei ole uskaltanut kysyä tai sanoa lääkärissä kaikkea, ja vastuu lääkkeen oikeasta käytöstä ja joskus jopa diagnoosien teko jää meille. Jos lääkäri on ollut "tyhmä" tai outo, tai määrännyt vääriä lääkkeitä ja liian vähän ja väärää vahvuutta, se kannattaa tietysti kertoa sitten vasta farmaseutille apteekin tiskillä. Kela asettaa myös omat haasteensa, kun jatkuvasti käytössä olevia lääkkeitä saa toimittaa korvattuna vain kolmen kuukauden hoitoaikaa vastaavan määrän. Ja seuraavan erän voi luovuttaa korvattuna vasta sitten, kun lääkkeitä on tietty määrä jäljellä edellisestä toimituksesta lukien. Se on aina yhtä kiva kuulla, että viimeksikin tehtiin näin ja noin, etkö nyt vois, Kela on kamala laitos ja kiusaa ihmisiä ja että Sipilä on pönttö. Yleensä ne yks-yks-kakkoset ovat kaikkein rauhallisimpia, pahin on yleensä se vaihdevuosivaivainen keski-ikäinen nainen, joka tietää kaikesta kaiken ja jolla on kiire.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Olo on siis joskus kun sätkynukella, kiireisen päivän jälkeen korvissa soi, eikä tekisi mieli hetkeen jutella yhtään kenellekään. Toisaalta taas tällä alalla oppii joka päivä jotakin uutta. Vaikka välillä tuntuu, että päivät toistavat samaa kaavaa, joka päivä tapahtuu kuitenkin jotain (edes kohtalaisen) hauskaa. Ja jos ei, ainakin joku lääke-edustaja tuo kahvihuoneeseen pullaa.

Toinen kiva juttu on, että pääsee kokeilemaan kaikkia terveyteen, kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä uutuuksia. Lääketehtaat antavat mieluusti tuotteitaan testiin, koska silloin niitä on luonnollisesti helpompi myydä ja suositella. Erilaisia kampanjoita ja myyntikilpailuja järjestetään myös jatkuvalla syötöllä. Yksi päivä kannoin töistä niin ison kassillisen kaiken maailman tuotelahjoja ja kilpailuvoittoja, että kotona mietiskeltiin jo, että paljonko olen oikein varastanut töistä tavaraa. Vitamiineja, rasvoja, hajuvesi, ripsari, hammastahnaa, jalkaraspi, maitohappobakteereja, jne. Kuvasta puuttuvat mm. pari purkkia D-vitamiinia ja maitohappobakteereita, leffalippu ja mustat Hai-saappaat, jotka voitettiin myös jostakin myyntiskabasta. Tehtaat järkkäävät myös jatkuvasti erilaisia koulutuksia ja aamupalatilaisuuksia tarjoiluineen, tai vievät ravintolaan. Ja koulutuksesta saa tietysti yleensä aina vähän tuotteita testiin..




Ei tuo tavaran määrä tietysti mitään uutta ole, homma alkoi jo opiskeluaikana. Myös Olgan sininen pehmo oli sponsoroitu..

Jos (kun) jossakin kohtaa iskee kyllästyminen, voi aina pyrkiä esimerkiksi valtiolle tai teollisuuteen töihin. Toistaiseksi kuitenkin tykkään mun duunista, vaikka suunnitelmissa onkin jatkaa opintoja ja pyrkiä jossakin kohtaa muihin hommiin!

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti