keskiviikko 29. marraskuuta 2017

46. The owls are not what they seem

Viime aikoina etenkin terveyteen liittyvistä aiheista on käyty paljon keskustelua, joissa on korostunut tämä perinteinen "asiantuntija" vastaan asiantuntija -vastakkainasettelu. Aikaisemmin se oli vanhempi, opettaja, tai joku oppinut, kouluja käynyt, jonka sanaan luotettiin kyseenalaistamatta. Nykyään se on valitettavasti tosiaan niin, että kuka tahansa on täysin vapaa somessa ja kanavillaan toitottamaan totuutta milloin mistäkin asiasta, täysin omiin kokemuksiinsa tai kuulopuheisiin pohjautuen. Myös raha ohjaa ja motivoi suurta osaa niistä äänekkäimmistä vouhkaajista, harva sitä hyvää hyvyyttään jakaa ilosanomaa..



Kuva: Susanna

Kun tietoa on tänä päivänä niin valtavasti, helposti ja nopeasti tarjolla, vähentyy huomattavasti ulkoa opettelemisen tarve. Hyvä, kun itselläni menee kertolasku muistista, mihinkään sen vaativampaan päässälaskuun en ainakaan töissä lähde asiakkaan lääkitystä pohjaamaan. Mielestäni todella tärkeä asia, mihin peruskoulussa pitäisikin kiinnittää perusteellisemmin huomiota, on lähdekriittiseksi opettaminen. Perusjuttu on, että ihan kaikkea potaskaa ei tarvitse ottaa todesta, mutta olisi hyvä muistaa, että simppeliltäkin kuulostava väite voi pitää sisällään yllättäviä, hommaa monimutkaistavia puolia.



Toki oppiminen ja lähdekriittiseksi ryhtyminen vaativat tiettyä tietopohjaa, lähdekriittinenkin on vaikea olla, jos käsitteitä ei osaa yhdistää toisiinsa. On niin kovin helppoa googlata joku aihe, ja copypastettaa tulokset totuutena omiin nimiinsä.

"Kömmähdyksiä" sattuu toki itsellenikin, en mielestäni ole todellakaan mikään maailman paras arvioimaan tekstejä ja näkemyksiä eri kulmista tai kriittisesti. :D Siinä voi kuitenkin oppia paremmaksi, ja aika usein olisi hyvä etsiä se toinenkin mielipide.

Farmasianpäivillä eräällä pisteellä esiteltiin muutamaa erilaista ravintolisää, joista kiinnostuin erityisesti yhdestä kurkumavalmisteesta. Kurkumaa ja sen erinomaisuutta on hehkutettu vaikka kuinka monessa naistenlehdessä, blogissa ja ruokapäivityksessä, sekä mitä itse pidän näistä lähteistä luotettavimpana, ihan terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietokannassa, Terveysportissakin. Alustavissa tutkimuksissa kurkuman on huomattu lievittävän tulehdusta, parantavan veren rasva- ja sokeriarvoja, lievittävän närästysoireita, suojaavan maksaa ja estävän jopa syöpää. Aikamoista?!

Mitä en ole tullut ajatelleeksi, on se, mitä sille kurkumalle kehossa tapahtuu, kun sitä siitä maustepurkista kaataa vaikkapa mehun tai hedelmäsmoothien joukkoon. No, vastaus on, että käytännössä ei mitään. Kurkuman tehoaineesta, kurkumiinista oli kyllä tutkimusten valossa oikeasti ihan lääkkeisiinkin verraten hyvä teho esimerkiksi kivun lievityksessä (ibuprofeeni, diklofenaakki), mutta tämä edellytti tietysti, että kurkuma oli pakattu oikeaan muotoon.

Käytännössä siis se marketin perus purkkikurkuma on ihana väri- ja makulisä ruokiin, mutta siihen se sitten käytännössä jääkin. Öljyn kanssa nautittuna kurkumiinin biologinen hyötyosuus, eli se, mitä siitä oikeasti pääsee elimistön käyttöön, parani kyllä heti jopa 50-kertaiseksi jauheeseen verrattuna. Kaikkein parhaaseen tulokseen kuitenkin päästiin, kun kurkuma pakattiin miselleihin, eli eräänlaisiin rasvamolekyylien muodostamiin pallomaisiin rakenteisiin. Tällöin hyötyosuus parani yli 1300-kertaiseksi kurkumajauheeseen verrattuna.



Onko tällä sitten oikeasti mitään merkitystä, jos muutenkin terveellisesti elävät, perusterveet teinit kyllästävät itsensä kurkumalla terveysbuuminsa kourissa? Eikä kurkumiinin terveelliseksi väittäminen toki mikään vale edes olekaan. Se on kuitenkin jo todellista harhaanjohtamista, jos joku kuvittelee ylistävien kirjoitusten pohjalta esimerkiksi parantuvansa syövästä tai estävänsä sen synnyn kurkumaa nauttimalla.

Mitä siihen lähdekriittisyyteen tulee, en toki itsekään perehtynyt esittelyn kuuntelemista tarkemmin kyseisiin tutkimuksiin, tai niiden luotettavuuteen. Eikä se yksityiskohta toisaalta ollutkaan ihan tarkalleen tämän tekstin pointti, vaikken kyllä kehtaisi kirjoittaa kaikkien nähtäville totuutena mitään sellaista, mikä voitaisiin jatkossa osoittaa perättömäksi, tarkistamatta faktoja edes muutamasta lähteestä etukäteen. Toki kurkumiinin kemiallisen rakenteen perusteella miselliin pakkaaminen voisi kyllä parantaakin sen imeytymistä huomattavasti. Oli asia miten oli, tämä oli lähinnä itselleni taas hyvä oppitunti siitä, että aina edes niissä luotettavimmissakaan lähteissä ei oteta kaikkia käytännön kannalta tärkeitä seikkoja huomioon.

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti