maanantai 1. tammikuuta 2018

49. Welcome 2018





Joulu meni ja uusivuosi tuli. Vähän pidemmät vapaat oli todellakin hyvä ja rentouttava juttu, mutta nyt se tietääkin sitten työntekoa kesään asti.. Mulle kun ei ole vielä pahemmin talvilomia kertynyt. Onneksi meillä on kesäkuussa tiedossa reissu Espanjaan, ihanaa kun on taas jotain odotettavaa! Sitä ennen pitäisi vielä täyttää 25 vuotta ja juhlia parit kekkerit.

Oma tavoitteeni uudelle vuodelle onkin saada arjesta mukavaa ja keihtellä siihen vähän paremmat rutiinit. Toki tuon työnteon kanssa päivää on välillä haastavaa suunnitella, kun rytmi on aina niin epäsäännöllinen. Muhun on myös syksyn mittaan iskenyt pieni kriisi, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkuvioitteni kanssa. En ole millään muotoa valmis istumaan eläkeikään asti apteekin tiskillä, vaikka se nyt tällä hetkellä ihan mukavaa onkin. Musta olisi mahtavaa tehdä jotain ihan omaa juttuani, mutta inspiraatio sen suhteen, mitä se voisi olla, on ollut vähän kadoksissa. Se onkin yksi tavoite vuodelle 2018 - päättää, mitä haluan, ja liikkua kohti kyseistä tavoitetta.

Toki peruselementit, riittävä uni ja treenaamisen optimointi ovat aina sellaisia, joihin voisi kiinnittää paremmin huomiota. Väsyneenä masentaa ja ahdistaa, ja treeneihin lähteminen maistuu puulta.






Vuosi 2017 oli oikeastaan aika rankka, vaikka mahtui siihen myös paljon hyvää. Muutto takaisin Tampereelle, oma ensiasunto, valmistuminen ja vakityöpaikka. Toisaalta en päässyt jatkamaan koulussa, enkä oikein tiedä, haluaisinko edes enää tätä kyseistä jatkaakaan. Siihen tulokseen tulin, kun aloin syksyn mittaan miettiä, että eihän tutkinto oikeasti ole mikään leima otsassa, että yhtä lailla voin tehdä jotain ihan muutakin elämälläni, kuin mihin mut on koulutettu. Ja ehkä sitä kautta löytää jotain uutta mielenkiintoista, kouluttautua lisää, ja mahdollisesti hyödyntää ja yhdistellä osaamistani.

Mietin tosi paljon asioita ikään kuin tunnetilojen kautta, esimerkiksi siten, että millainen fiilis mulle tulee jossain tietyssä paikassa tai tilanteessa, tai jostakin ihmisestä, millainen tunnelma olinpaikassani vallitsee. Ja siltä musta on tuntunut vähän liikaakin kuluneen syksyn ja talven aikana. Ja jos joku asia tai olotila tuntuu häiritsevältä, mun tekisi vaan mieli häipyä, mutta aina niin ei voi tehdä, eikä häipyminen edes ratkaisisi mitään. Tarvitsen tavoitteita ja välitavoitteita, joita kohti pyrkiä. Muuten tuntuu helposti siltä, että ajelehdin vailla päämäärää. Pahinta onkin, kun ei osaa päättää, mitä haluaa. Koska se, että tietää mistä on tulossa ja minne on menossa on kaiken perusta.

Vuonna 2018 aionkin uskoa enemmän itseeni ja rakastaa itseäni, sekä tehdä asioita oman itseni vuoksi. En siksi, että joku muu pitää tiettyjä toimintamalleja hyväksyttävinä.

Kuvat musta: Janina <3

xx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti